Rikoksista ei tule antaa paljousalennusta
Tiesitkö, että Suomessa rötöstelystä saa paljousalennuksia? Tässä muutama esimerkki:
– Levitä tietoisesti HI-virusta seksikumppaneihin, paljousalennusta aikaisempien tuomioiden takia.
– Raiskaa alaikäinen, alennusta aiemman raa'an puukotuksen takia.
– Raiskaa teini-ikäinen, alennusta aikaisempien näpistysten takia.
– Käryä rattijuopumuksesta, saa alennusta aikaisemmista rattijuopumuksista
Näitä on taas alkanut näkyä uutisissa enemmän. En ole rikoslakiasiantuntija, mutta kyllä tällainen sotii oikeustajuani vastaan todella paljon. Ennemminkin useammista rikoksista pitäisi saada tiukempia rangaistuksia, ei missään nimessä toisin päin! Millä elämän osa-alueella saat sitä enemmän ymmärrystä, mitä enemmän perseilet (paitsi politiikassa)?
Se on sitten erillinen keskustelu, missä menee yhteiskuntakelpoiseksi kuntouttavan rangaistuksen ja ihan silkan pahanteosta poissa pitämisen oikeutuksen raja, mutta eihän se niin voi mennä, että mitä ahkerammin rikot muiden oikeuksia, niin suhteellisesti sitä vähemmällä pääset.
Suomen lakia tulisi selkeästi mulkata siihen suuntaan, että jokainen rikos käsitellään erillisenä ja tuomio niistä langetetaan toistensa päälle. Mitää rabattia ei yksikään rikollinen ole ansainnut, vaan armahtaminen tai ehdolliseen pääsy tulee ansaita omalla käytöksellä ja uskottavalla vakuutuksella siitä, että on kelvollinen jälleen palaamaan vapaiden kansalaisten joukkoon.
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/142903-il-hiv-miehelle-vankeut…
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001064202.html
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/f4272e19-ba5d-40dc-836c-996ebe41f222
https://www.mantsalanuutiset.fi/artikkeli/727413-huumeissa-autoa-lahdent…?
Rikoksista annettavaa paljousalennusta siinä muodossa kuin sitä nyt sovelletaan, voidaan pitää rikoksen suosimisena.
Jos aoikein muistan, aikoinaan se lanseeratiin sillä perusteella, että jos saman, yksinteoin tehdyn rikoskokonaisuuden kaikki tuomiot lasketaan yhteen, tulos voi olla kohtuuton. Tuossa yhteydessä ja tuolla tavoin tulkittuna se oli hyvin perusteltu ratkaisu. Valitettavasti ajatusmallia on sitten kaavamaisesti laajennettu vahingollisella tavalla siten, että eri rikoskokonaisuuksiin kuuluvat teot ja aikaisemmat rikokset oikeuttavat paljousalennuksiin. Vastaavanlainen järjettömyys on se, että rikoksen tekijästä tulee kolmessa vuodessa jälleen ensikertalainen.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä systeemi tuli rikoslain 7 luvun myötä. Tarkoituksena ei ollut paljous alennus, mutta sellaiseksi se muuttui tuomiokäytännössä.
Ilmoita asiaton viesti
Lainkonkurenssin perusajatuksena on, että jos kaksi rangaistussäännöstä suojaa samaa oikeushyvää, ei ole syytä soveltaa niitä kumpaakin.
(Esim. ryöstö sisältää omaisuuden anastamisen lisäksi joko pahoinpitelyn, vammantuottamuksen tai laittoman uhkauksen)
Lainkonkurenssia tulkitaan kuitenkin melkoisen vapaasti. Siitä on tullut jopa resurssipulassa rypevän poliisin työkalu rajoittaa rikosten tutkimista.
Aseelliseen ryöstöön epäillyllä saattaa olla tilillään lukuisia muita, vähäisempiä rikoksia, joita ei välttämättä lainkonkurenssin perusteella tutkita ollenkaan, vaan niistä tehdään syyttäjälle rajoittamisesitys.
Perusteena on se, että törkeästä ryöstöstä teoreettinen rangaistusmaksimi on kymmenen vuotta. Näin ollen ns. vähäisemmät rikokset eivät enää oleellisesti lisäisi rangaistusta.
Myös rikolliset tietävät käytännön varsin hyvin. Kiinni jäädessä otetaan omiin nimiin myös kaverin tekemiä rikoksia. Kaveri selviää tuomiotta ja oma rangaistus ei siitä enää kovene. Win-Win.
Yhdysvalloissa jokainen rikosnimike tuomitaan erikseen. Näin siellä syntyy helposti yleisiä 50-200 vuoden tuomioita.
Olen Teren kanssa samaa mieltä siitä, että ns. paljousalennus sotii vakavasti rikoksen uhrin oikeusturvaa vastaan. Varsinkin kun puhutaan alati yleistyvästä rikosten rajoittamismenettelystä.
Onneksi tilanne ei ole täysin toivoton.
Muutamissa käräjäoikeuksissa mm. elämäntapanäpistelijöiden juttuja on käsitelty varkauksina, mikäli poliisi on ollut ajan tasalla ja teonkuvaukset on tehty siten, että varkaustuomion kannalta oleellinen tunnusmerkistö on täyttynyt.
Valitettavasti viranomaiset ovat lyömässä hanskat tiskiin, kun rahaa riittää panssariautoihin, mutta ei henkilötyövuosiin.
Kuten Bull Mentula osuvasti sanoi, ettei joulu lihota, niin eivät myöskään panssariautot tutki rikoksia.
Ilmoita asiaton viesti
Lainsäädäntöä pitäisi muuttaa muutenkin tiukempaan suuntaan, ja tuomareiden hakintavaltaa tulisi pienentää esim. vähimmäisrangaistuksia korottamalla.
Nykyinen löysä linja ei vastaa yleistä oikeustajua, ja se on seurausta yliopistolaitoksen vasemmistolaistumisesta ja vasemmistolaisten lakimiesten (DEMLA) vyörystä päättäviin elimiin.
Ilmoita asiaton viesti
Pitäisi siirtyä tässäkin matkimaan liberaaleja Ruotsia ja Norjaa: molemmissa ”lievien rangaistusten” maissa annetaan kovempia rangaistuksia seksuaali- ja väkivaltarikoksista kuin Suomessa. Ruotsissa ei juurikaan anneta ehdollista esimerkiksi raiskauksista
Ilmoita asiaton viesti
Suomi-neito kiipeää näköjään tässäkin asiassa takapuoli edellä puuhun.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan noin yksinkertainen asia ei ole. Käytännössähän homma menee niin, että rankin syyte antaa täyden rangaistuksen ja muut 1/3 listarangaistuksesta. Jos yhteistuomio menee yli kahden vuoden on se käytännössä aina ehdoton, muulloin pääsääntöisesti ehdollinen. Tällöin pari hyvinkin pientä lisärikosta saattaa muuttaa rangaistuksen luonteen kokonaan. Ja yleensä näiden taparikollisten syytteet ovat pitkiä kuin nälkävuodet sisältäen lukuisia (joskus esimerkiksi päälle parikymmentä) rikoksia, monet näistä vähäisiä verrattuna pahimpiin syytekohtiin.
Tuomion pituuden suhteen kuitenkin keskeisessä osassa on se, että pääsääntöisesti vallitsevan oikeuskäytännön mukaan tuomiot ovat rangaistusasteikon alapäästä ja hyvin harvoin mennään siihen kovempaan puoleen. Tämä johtuu siitä, että rangaistusten määrittelyssä vanhat hovioikeuden ja joissain tapauksissa korkeimman oikeuden tuomiot ovat ne mihin verrataan.
Jos rangaistusten pituutta halutaan muuttaa, niin silloin se keskeisin kysymys olisikin, että miten koko rangaistusasteikko saataisiin paremmin käyttöön? Jossain määrin tossijainen kysymys olisi sitten tämä nippurangaistusten lieventämiskäytännön muutos, mikä ei ole itsessään mitenkään helppo tapaus sekään, eli vaarana olisi esimerkiksi pikkukolttosia paljon tehtailevien rangaiseminen kovemmin kuin vaikkapa törkeään väkivaltaan tai raiskauksiin syyllistyneiden.
Oma kysymys on myös siinä, että mikä on ylipäätään rangaistuksen tavoite? Tutkimuksista tiedämme, että pitkät vankeusjaksot pikemminkin lisäävät alttiutta uusiin rikoksiin ja vähentävät rangaistun kykyä sopeutua yhteiskuntaan. Eli pitkillä rangaistuksilla ei ole rikollisuutta vähentävää ominaisuutta. Onko silloin mielekästä lisätä rangaistusten kestoa? Vaikka vaikutus yhteiskuntaan olisi pikemminkin negatiivinen ja toteuttaminen olisi kallista?
Kaikesta huolimatta itse olen jossain määrin sen kannalla, että rangaistusasteikosta löydettäisiin paremmin muitakin vaihtoehtoja kuin se kevyt pääty. Näin etenkin erilaisien väkivaltarikosten suhteen.
Yksi tärkeä huomio on myös se, että syyttäjällä on erittäin suuri rooli sen suhteen millainen tuomio lopulta tulee. Eli oikeudenkäyntiä pitäisi tarkastella prosessina jossa tuomio on vain päätepiste.
Ilmoita asiaton viesti
”Ihan noin yksinkertainen asia ei ole. Käytännössähän homma menee niin, että rankin syyte antaa täyden rangaistuksen ja muut 1/3 listarangaistuksesta.”
Kivelä, tämä ”yhden kolmasosan sääntö” oli voimassa silloin ajat sitten kun minä istuin käräjiä. Siitä nimenomaan luovuttiin liian kategorisena
rikoslain 7 luvun uudistamisella. Emme me opiskeluaikana edes uneksineet pykälän rangaistusasmaksimin ylittämisestä, joka nyt olisi mahdollista.
Tämä nykyinen systeemi on tuossa alla selvitettynä helpolla tavalla. En tiedä, miksi sitä käytetään kevyiden rangaistusten antamiseen.
”Jos joku on tuomittava samalla kertaa kahdesta tai useammasta rikoksesta vankeusrangaistukseen, hänet tuomitaan pääsääntöisesti rikoksista yhteiseen vankeusrangaistukseen. Jos jostakin rikoksesta olisi tuomittava vankeutta ja yhdestä tai useammasta muusta rikoksesta sakkoa tai rikesakko, tuomioistuin saa tuomita kaikista rikoksista yhteisen vankeusrangaistuksen. Tuomioistuin saa myös tuomita joistakin rikoksista yhteisen vankeusrangaistuksen ja sen ohella muista rikoksista sakkoa tai rikesakon, mutta ei molempia. Jos jostakin rikoksesta olisi tuomittava elinkautinen vankeusrangaistus, tuomitaan elinkautinen vankeusrangaistus yhteiseksi rangaistukseksi kaikista rikoksista.
Yhteistä rangaistusta määrättäessä eri rikoksista seuraavan ankarimman enimmäisrangaistuksen saa ylittää, mutta rangaistus ei saa olla eri rikosten enimmäisrangaistusten yhteisaikaa pitempi. Toisaalta rangaistus ei saa olla lyhyempi kuin eri rikoksista seuraava ankarin vähimmäisrangaistus. Ankarimmalla enimmäis- ja vähimmäisrangaistuksella tarkoitetaan sitä rangaistusta, joka rikoksesta saadaan tapaukseen sovellettavien säännösten mukaan tuomita enimmäis- tai vähimmäisrangaistukseksi. Jos yhdestä tai useammasta rikoksesta voi seurata vain sakkoa, sakkojen katsotaan eri rikosten enimmäisrangaistusten yhteisaikaa laskettaessa vastaavan yhteensä yhtä kuukautta vankeutta.”
https://www.minilex.fi/a/samalla-kertaa-tuomitaan-myös-eri-teoista-yhteinen-rangaistus
Ilmoita asiaton viesti
Käytännössä tuo 1/3:n sääntöä käytetään nykyäänkin. Itse istun lautamiehenä ja aika rutiininomaisesti ainakin Espoon kärjäjäoikeudessa tuomion pituutta laskettaessa lasketaan noiden muiden rangaistusten vaikutus tuon säännön mukaan. Oikeastaan tuomarista riippumatta. Toki joissain tapauksissa harkitaan erikseen milloin tulee lisää päiviä ja milloin sakkoa.
Ilmoita asiaton viesti
No, uusihan tuo on, mutta antaisi ihan eri mahdollisuuden kuin vanhaan pitäytyminen.
Ilmoita asiaton viesti
Mun mielestä vois olla hyvä, että ne tuomiot annetaan täysimääräisinä ilman paljousalennuksia, mutta vankeinhoidossa fokusoidutaan entistä enemmän kuntouttavaan puoleen. Taparikollinen näpistelijä istuisi hyvässä järjestelmässä pidempää kakkua kuntoutuksen takia kuin se rikollistyyppi, joka on tehnyt elämässään sen yhden virheen ja saanut siitä pidemmän tuomion. Tällöin tietysti pitäisi jokaisen vangin armahtamisen kohdalla käyttää tapauskohtaista harkintaa enkä tiedä, mahdollistaako perustuslaki sitä, että vankeja kotiutettaisiin tällaisen menettelyn mukaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Asiaa on selvitetty aika hyvin täällä:
http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/209…
Ilmoita asiaton viesti