Maaseudut vs. kaupungit – Lapsellista siltarumpupolitikointia

Tasaisin määräajoin julkiseen keskusteluun nousee jonkinlainen tarina maaseudun muka päähän potkituista asukkaista, joiden elämä olisi muuten aivan siedettävää ilman kaupungeissa asuvia riistäjiä. Samanlaista tarinaa kerrotaan myös kaupunkilaisten pohjattomasta kärsimyksestä, kun kaikilla ei maksukyky riitä asuntoon kalleimmilla asuinalueilla ja viisilapsisen perheen työttömillä vanhemmilla on rahasta tiukkaa. Yleensä uutisen seurauksena on julkinen keskustelu, jonka myötä varsinkin poliitikot palailevat henkisesti hiekkalaatikkoajoille jankuttamaan, kuinka viriviritööttööt muut ovat, jos eivät suostu tulonsiirtojen kasvattamiseen.

Esimerkkejä on vuosien varrella kerääntynyt arkistoon lukuisia. Yhdessä niistä, kymmenien kilometrien päässä mistään asutuskeskuksesta asuva, pariskunta on käärmeissään Sodankylän kunnalle, koska läheistä kyläkoulua ei pidetä yllä kolmen lapsen takia, eikä kunta maksa heille kakkosasuntoa Sodankylästä arkipäivien ajaksi. Kenen tahansa sydän särkyy kuunnellessa tarinaa eri paikkakunnilla asuvasta lapsiperheestä, mutta kyllä aikuisten ihmisten täytyy ymmärtää myös realiteetit tällaisten päätösten takana. Ei meidän helvettiin asti velkaantuneessa kansantaloudessa, saati taloudellisesti korahtelevassa Sodankylässä, ole yksinkertaisesti tarpeeksi resursseja järjestää jokaiselle perheelle erillistä koulua ja päivähoitoa asuinpaikasta riippumatta.

Toinen esimerkki Kolttasaamelaisten kulttuuriyhdistys, joka julkaisi vertailun siitä, mihin asti helsinkiläisen täytyisi lähteä, jos matkat pääkaupunkiseudulla olisivat samat kuin Sevettijärvellä. Toki, kartassa osoitetut matkat tuntuvat pitkiltä, mutta Sevettijärvi on jotakuinkin kauimpana mistään asutuskeskuksesta tässä maassa. Sevettijärven kylässä asuu n. 350 ihmistä. Vertailun vuoksi, pelkästään Mattlidens gymnasiumissa, eli Matinkylän lukiossa, on yli 500 oppilasta. Matinkylän asukastiheys on n. 1000 as./km2, Inarin kunnan alueella taas 0,45 as./km2. Siihen on aivan ilmiselvä syy, miksi sevettijärveläiselle kauppaan, automaatille tai sairaalaan lähtö on vähän erilainen prosessi kuin kasvukeskuksessa asuvalle.

Muutenkin, pitää tykätä veroista aivan erityisen perverssillä tavalla, jos lähtee näillä luvuilla peesaamaan unelmaa kasvukeskusten palvelutasosta kaikkialla Suomessa. Onko aivan kohtuutonta pyytää aikuisilta ihmisiltä, edes siltä kovimmalta Lapin pikkukunnista ääniä kalastelevalta kärnäilijältä, ymmärrystä siitä, että palvelun taso ei yksinkertaisesti voi olla syrjäseuduilla sama kuin tiheästi asutuissa kasvukeskuksissa?

Ilmeisesti, sillä viimeisimpänä esimerkkinä suomalaisten ymmärryskyvyn taantumisesta Yle julkaisi Taloustutkimuksella teettämänsä kyselyn, jossa suurin osa vastaajista pohjimmiltaan ilmoittaa haluavansa tukea maaseudulla asumista. Siis kunhan Joku Muu kuittaa laskun, eikä itse tarvitse muuttaa pois kaupungista. 

Ei ollut vaikeaa arvata, että kysely paljastaisi eräissä kepulaisissa piilevän populistisen herravihan ja agraarikommunismin synkän perinnön. “Kyllä kansa tietää”, totesi kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen. “Suomalaiset haluavat”, tiesi pääministeri Sipilä, aivan niin kuin tälläkään hallituskaudella olisi kyselty kansalta mielipidettä siitä, mikä on kansantaloudellisesti järkevää tai tarpeellista. Pohjat veti kuitenkin kepun oma risujemmaaja Mauri Pekkarinen, jonka soinimaisen näkemyksen mukaan “kansa tietää, eliitti ei”, ja joka ehdottaa uusia tukimuotoja kaupunkilaisten omaisuuden siirtämiseksi maaseudulla asuvien taskuihin. 

Mainitun kyselytutkimuksen kysymyksenasettelu olikin sen heikointa antia, heti eräiden poliitikkojen siitä tekemien analyysien jälkeen. Kysely ei tarjoa vastaajille mitään taustatietoa toivomuksensa kustannusvaikutusta, millä on kuitenkin valtava merkitys siihen, mitä ollaan valmiita haluamaan ja mitä ei. Voisimme myös esittää kysymyksen “Oletko valmis maksamaan 1000 euroa vuodessa lisää veroja, jotta Keskusta-puolueen ydinkannatusalueille saataisiin rakennettua lisää siltarumpuja?”. 

Kun kysymys sisältäisi viitteen valinnan vaikutuksesta, niin tulos olisi todennäköisesti jyrkkä ei. Onkin poliitikolta äärimmäisen halpamaista ja opportunistista käyttää tällaista kyselyä perusteeksi veronmaksajien rahojen siirtämiseen omille eturyhmille, kun edes aiheen ympärillä pyörinyt kansalaiskeskustelu ei anna vastaajalle keinoja arvioida päätöksen vaikutuksia.

Tuhat euroa vuodessa saattaa muuten kuulostaa isolta, mutta ei todellisuudessa ole lähelläkään sitä, paljonko maaseudulla asumista oikeasti tuetaan. Esimerkiksi osassa Lapin kunnista valtionosuuksia maksetaan n. 5300 €/asukas/vuosi. Se on suunnilleen kaksinkertainen summa mediaaniin verrattuna ja n. 5000 € enemmän vuodessa, kuin vastaava luku jokaista pääkaupunkiseudun asukasta kohti. Maaseutujen asukkaita siis ei ole unohdettu tai jätetty heitteille, vaan päin vastoin, kalliissa ruuhka-Suomessa asuvat suomalaiset maksavat veroillaan myös moninkertaiset tulonsiirrot maaseudulla asuville kanssakansalaisilleen. Se ei ole syytös, vaan fakta.

Näitä tulonsiirtoja on jatkettu vuosikymmenestä toiseen, vaikka siltarumpuhankkeiden tehottomuuden tietävät kaikki. Aihetta tutkittaessa on huomattu, että aluetukien positiivinen vaikutus on paikallinen ja se lakkaa heti tulonsiirron loputtua. Silti jopa aivan pääministeriä myöten osa suomalaisista uskoo, että uusi kulta-aika koittaa, kunhan rahaa siirretään lisää taloudellisissa vaikeuksissa painiville syrjäseuduille. Siinä Sipilä toki on oikeassa, että digitalisaatio ja hyvät rakenneuudistukset antavat mahdollisuuden tehostaa palveluiden tuottamista ja tehdä niistä saavutettavempia maaseudullakin. Mutta rahan siirtäminen syrjäseuduille kalliiden hallintohimmeleiden ja epäterveiden elinkeinorakenteiden tekohengittämiseksi ei todellakaan ole se oikea tapa.

Ja vaikka olenkin nyt piiskannut syrjäseutuja, niin tosiasia on, että samanlaisia tukien perään vinkujia löytyy kaupungeistakin. Esimerkiksi vasemmistopuolueiden pitkään jauhama mantra veronmaksajien rahoilla tuetun sosiaalisen asuntotuotannon välttämättömyydestä on aivan vakiokamaa vaalien alla. Kaupungissa asuvalle sosialistille se tarkoittaa tietysti valtavia lisätulonsiirtoja sellaiselle määrittämättömälle ihmisryhmälle kuin “vähäosaiset”, joiden perustarpeet tuntuvat city-vasemmistolaisten mielestä ylittävän vuosi vuodelta yhä useamman palkansaajan elintason. 

Toisinaan tässä keskustelussa vedotaan perustuslain yhdeksänteen pykälään, joka antaa maassa laillisesti olevalle oikeuden valita asuinpaikkansa. Väittäisin, että tämän lain henki on ennemminkin se, että laillisesti maassa oleskelevaa ei voida estää muuttamasta valitsemaansa paikkaan, jos hän kykenee sen itse kustantamaan. Kyseessä on siis niin sanottu negatiivinen vapaus. Tuskinpa lain henki olisi antaa kenelle tahansa vapaat kädet valita asuntonsa muiden piikkiin. Jos näin hullusti todella olisi, kuka tahansa voisi perustuslakiin ja ihmisoikeuksiin vedoten vaatia haluamansa kokoista asuntoa vaikkapa Saimaan rannalta, Leviltä tai Kampista.

Kaupunkipolitiikkaan tällainen ajattelu kuitenkin on rantautumassa, ja vaatimuksia ryyditetään vetoamalla sosiaalisen sekoittumisen mukanaan tuomaan yleiseen hyvään. Esimerkiksi Vihreiden Nuorten puheenjohtajan, Sameli Sivosen, mielestä myös Helsingin kantakaupunki kuuluu kaikille, vaikka myös useimmille meistä palkansaajista stadin keskusta on saavuttamaton ajatus. City-aktivistien kaanonille uskollisena Sivonen vetoaa sosiaaliluokkien sekoittumiseen, mikä toki sinällään on aivan kannatettavaa ja tervehenkistä. En hyvästä tarkoituksesta huolimatta näe, että tuo tavoite olisi syytä toteuttaa laittamalla veronmaksajat kustantamaan työttömille asuntoja Suomen kalleimilta asuinalueilta. Kalliossa tai Punavuoressa muiden rahoilla asuminen ei ole mikään ihmisoikeus, eikä johda muuhun kuin kiittämättömän roolinsa vankeina kärvistelevien veronmaksajien katkeroitumiseen.
 
En muutenkaan ymmärrä tätä city-aktivistien ristiriitaista suhtautumista ylistämäänsä kaupunkilaisuuteen ja kaupungistumiseen. Kun maaseudulta vetovoimatekijöiden perässä muuttanut työntekijä kaupunkilaistuu, rikastuu ja muokkaa entisestä ongelmalähiöstä turvallisen, niin eikö joku oman elämänsä Äiti Teresa keksi seuraavaksi, että keskiluokkaistuminen onkin pahasta! Silloin työmuurahaisen rooliksi muodostuukin maksaa pakkosiirrot naapurustoon sille samalle porukalle, jonka väitetään aiheuttavan ongelmia köyhemmissä kaupunginosissa. Ei kelpaa sosiaaliluokkien segregaatio, ei myöskään keskiluokkaistuminen, eikä varsinkaan ihmisten vapaus päättää omasta puolestaan, miksi?

Outo on myös se city-aktivisteihin juurtunut tapa suitsuttaa kaupunkien ylivertaisuutta asiassa kuin asiassa, vaikka monen kaupunkilaisenkin lämpimimmät muistot löytyvät sieltä maaseudulta, kuten mökkirannasta tai laskettelurinteestä. Minusta kaupungissa asumisessa on selkeästi puolensa. Mutta jos saisin pitää elintasoni, läheiset lähellä ja kaiken sen, mikä minulle kaupungeissa on tärkeää, niin voisin asua aivan mielelläni järven rannalla Pohjois-Pohjanmaalla tai vaikkapa Lapissa.

Mutta sehän tässä on, kun kaikkea ei voi saada. Kampissa asuvalla ei ole maaseudun rauhaa, eikä kerrostalossa asuvalla omakotitalon rauhaa. Kantakaupungissa asuminen on kallista, mutta ratikka kulkee oven alta, eikä tarvitse välttämättä jonotella länsiväylällä aamuin illoin. Maaseudulla välimatkat ovat pitkiä, mutta rivarikämpän lainat on makseltu takaisin ennen eläkeikää, toisin kuin nuottaniemeläisellä insinöörillä.

Eivät nämä ole mitään salaisuuksia joten en ymmärrä, miksi aikuiset ihmiset alentuvat lapselliseen nahisteluun siitä, kumpi vaihtoehto on muka absoluuttisesti parempi, ja näin ollen veronmaksajien rahoilla pakkotuettava elämänvalinta? Eiköhän jokainen tervejärkinen aikuinen osaa päättää asuinpaikastaan mielihalujensa ja resurssiensa puitteissa, ei tällaisiin aikuisten ihmisten vapaisiin päätöksiin mitään keskussuunnittelulautakunnan apua tarvita!

Siksi meidän pitäisikin poistaa erilaiset tulonsiirtohimmelit ja annetaan ihmisten itse päättää puolestaan. Ja kääntyy muuttoliike muutoksen seurauksena mihin tahansa suuntaan, niin ainakin se tapahtuu yksilöiden ehdoilla, ei norsunluutornista annetun mahtikäskyn myötä.

Ei tietenkään ole reilua tukea kaupunkeja maaseudun kustannuksella tai toisin päin, siksi markkina pitää muuttaa oikeudenmukaiseksi eli mahdollisimman vapaaksi. Yksi tapa olisi siirtyä verottamaan kiinteistöjen ansiotonta arvonnousua ja maapohjan arvoa. Esimerkiksi yhteisestä pussista maksettujen infranparannushankkeiden, kuten länsimetron, aiheuttama arvonnousu on oikeudenmukaista verottaa takaisin yhteiseksi käyttöpääomaksi sen sijaan, että se annetaan ilmaisena lahjana läheisten kiinteistöjen omistajille. Myös asuntolainojen korkovähennys, varainsiirtovero, arava-järjestelmät, asumistuet ja muut asuntomarkkinoiden dynamiikkaan vaikuttavat kummajaiset voidaan purkaa markkinan tervehdyttämiseksi. 

Kun pelikenttä tasaantuu ja kustannustaakka jakautuu oikeudenmukaisesti sekä tehokkaasti, niin näemme oikeasti, mihin ihmiset haluavat asettua. Sen jälkeen ei tarvitse enää kinastella kuin kakarat. Ja ehkäpä tuon muutoksen seurauksena me suomalaiset oppisimme paremmin ymmärtämään, että aikuisten on kannettava vastuu itseään ja perhettään koskevista päätöksistä.

Kaikille suomalaisille tulee tietysti taata ihmisarvoinen elintaso, asunto ja tietyt palvelut, mutta sitä tavoitetta ei voida lähteä täyttämään hinnasta ja veronmaksajien niskaan kaatuvasta taakasta välittämättä. Mitään kuntaa tai asuinaluetta ei tarvitse keskusjohtoisesti sen enempää elvyttää kuin taannuttaakaan, vaan kuntien on annettava vapaasti kehittyä kansalaisten valintojen seurauksena, ilman vaakaa kallistavia tulonsiirtoja. Oli kyse sitten Sevettijärvestä, Espoosta tai Kallion kaupunginosasta.

http://www.hs.fi/elama/a1439523508924
https://www.facebook.com/saaminuett/photos/gm.600876243393847/1015323700…
http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/havainnollistava-kuva-sevetti…
https://fi.wikipedia.org/wiki/Matinkyl%C3%A4
https://fi.wikipedia.org/wiki/Inari
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sevettij%C3%A4rvi
https://yle.fi/uutiset/3-10016487
https://yle.fi/uutiset/3-10313405
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005766703.html
https://twitter.com/timoaro/status/761612778020872192
https://yle.fi/uutiset/3-8720046
https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=2733085
http://personal.lse.ac.uk/einio/LEGI_Einio_Overman.pdf
http://www.hs.fi/politiikka/a146137538969
https://twitter.com/samelisivonen/status/1019915583444447236
https://twitter.com/timoaro/status/1021772531819151360

teresammallahti
Kokoomus Espoo
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Enemmän työtä, vähemmän veroja! #Terestroika

| Eduskuntaavaaliehdokas | Kokoomus | Uusimaa |

https://teresammallahti.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu