Teren totuudenmukaiset ja ehdottoman oikeat mielipiteet Asioita asioiden nimillä

Aktiivimalli - Väärä ratkaisu oikeaan ongelmaan

Suurin syy suomalaisten korkeaan työttömyyteen on jäykkä työmarkkinasääntely, tolkuton verokiila ja kymmenien erilaisten tulonsiirtohimmeleiden luomat kannustinloukut. Hallituksella meni suurempien reformien kanssa sisu kaulaan, joten se loi työnhaun kannustimeksi aktiivimallin, joka hyvästä tarkoituksestaan huolimatta se ei vastaa yhteenkään suomalaisten työmarkkinaongelmien juurisyistä edes välttävästi. Aktiivimallia on aivan aiheellisesti kritisoitu, mutta harmillisesti sekin keskustelu aiheesta on ollut lähinnä hiekkalaatikoilta tuttua lapsellista homottelua.

En oikein ymmärrä, miksi valtion holhousta joka käänteessä vaativa vasemmisto valittaa nyt, kun valtio sitten tosissaan holhoaa ja joidenkin kohdalla vieläpä erittäin hyvin tuloksin? Aktiivimalli tietysti kääntää kannustinruuvia työttömän peukalossa aivan samalla tavalla kuin vaikkapa ansiosidonnaisen lyhentäminenkin, joten toimiva kannustinvaikutus tukien leikkaamisella siis kiistatta on olemassa. 

Mutta se byrokratia ja kaiken ylimääräisen turha säätäminen, mihin sitä nyt taas tarvitaan? Esimerkiksi ne TE-toimiston höpönlöpön-kurssit, joista ei nytkään ole kenellekään mitään hyötyä, mikä järki? Jos joku ei nykyisillä työmarkkinoilla työllisty ahekrasta hakemisesta huolimatta, niin joku TE-toimiston tukityöllistämä hömppäkonsultti ei takuulla pysty asiaan vaikuttamaan.
 
Ihmettelin myös, miksi hallitus on edes tekemässä uudistusta, jota on suitsutettu kustannusneutraaliksi, kun hieman fiksummalla tavalla toteutettuna olisi voitu saada säästöjäkin? Himmelin kylkeen liimattu kansalaistenkyttäysmekanismi tietysti vain kasvattaa hallintokoneiston kokoa ja esimerkiksi Kela on palkkaamassa sata uutta työntekijää aktiivimallin takia. Eikö tämä siis tarkoita sitä, että työttömyyskorvauksista säästetty raha ja kasvaneen työllisyyden tuottama verotulo vain siirretään jälleen rasvaamaan uutta turhaa ratasta byrokratiakoneistossa? Siis ratasta, josta on lähes mahdotonta päästä jatkossa eroon.

Aktiivimallia vastustava kansalaisaloite keräsi vaaditut nimet kasaan ennätysvauhtia, ja projektin myötä aloitteen laatija, helsinkiläinen pitkäaikaistyötön Martin-Eric Racine nousi julkisuuteen. Hän kertoi asiaa käsitelleessä haastattelussa, ettei hänen kannata ottaa töitä vastaan alle 2600 euron kuukausipalkalla ja siitäkös se sitten riemu syntyi! Vaikka Racinen asenne ei tee hänen sanomisistaan epätosia, niin toisaalta ymmärrän myös lausunnosta nousseen tuohtumuksen.

Ensinnäkin, Racine tuntuu unohtavan, että työnteko on panostus korkeampaan elintasoon tulevaisuutta ajatellen. Se kannattaisi erityisesti pitkäaikaistyöttömän pitää mielessään. Toisekseen, suurin osa meistä suomalaisista on tehnyt, tai tekee nytkin, töitä alle 2600 euron kuukausipalkalla. Ei ole mielestäni kohtuutonta ottaa hieman nokkiinsa siitä, että ulkomailta tänne muuttanut, 10 vuotta työttömyyskorvauksilla elänyt henkilö, asettaa tällaisia ehtoja osallistumiselleen tämän yhteiskunnan rakentamiseen. 

Mutta, vaikka Racinen asenteessa on roppakaupalla korjaamisen varaa, niin hänen tarinansa silti paljastaa ne valtavat kannustinloukut, joita monimutkaiseen sosiaaliturvajärjestelmäämme on lyhytnäköisen leikkaa ja liimaa-naminami - höttöpolitiikan myötä piilotettu. Esimerkiksi Racine itse asuu suomalaisen sosiaalitukijärjestelmän avulla maan kalleimpiin kuuluvassa Helsingin Kruunuhaan kaupunginosassa ja käteen jää silti vielä aivan mukavaan elämään riittävä määrä euroja. Ja miksipä ei, kun suomalaisessa vero- ja tukijärjestelmässä palkansaajalle alkaa bruttotulojen lisäyksestä jäämään jotain käteen vasta n. 2000 euron kuukausitienestien kohdalla. Siihen asti tukijärjestelmä passivoittaa, kun esimerkiksi 1200 euroa kuussa tienaavan ja 2000 euroa kuussa tienaavan ero nettotuloissa on vain reilun 100 euroa. Moni varmasti ajattelee, mielestäni perustellusti, että kannattaako myydä 160 tuntia kuukaudesta aikaa satasen takia?

Tukijärjestelmässämme on selkeästi rutkasti korjaamisen varaa. Ei vähiten työnteon kannustimia leikkaavan tukiviidakon takia, mutta myös siksi, että eritoten määräaikainen työsuhde on riski, jonka ottaminen saattaa sotkea työttömän byrokratian seitteihin ja entistä syvemmälle taloudellisiin vaikeuksiin. Miettikää, Suomessa työttömälle melkeinpä pahin toimeentuloa uhkaava riski on työllistyminen! Ei tällaista järjestelmää olisi koskaan pitänyt luodakaan!

Jos ei hallitus ole kyennyt seisomaan alkuperäisten tavoitteidensa takana, niin eipä ole oppositiokaan paljoa väläytellyt. Nykyiselle oppositiolle tyypillisesti aktiivimallista alkoi kauhea show, some-vyörytys ja oikein mielenosoitukset Senaatintorilla, mutta realistisia vaihtoehtoja työllisyyden parantamiseksi ei tahtonut muun vaahtoamisen seasta kuulua. Samaa vanhaa liturgiaa työttömiä kyykyttävästä porvarista ja työmarkkinajärjestöjen konsensus-autuudesta kuunneltiin ainakin vuoden päivät, mutta nyt turvat ovat ilahduttavasti tukkiutuneet, kun työllisyysaste on huimassa kasvussa ja työttömyysaste jyrkässä laskussa.

Hupaisana yksityiskohtana mainittakoon SDP:n puheenjohtajan, Antti Rinteen, viime eduskuntavaalien alla esittelemät lääkkeet työttömyysongelmaan. Rinne ei ehdottanut sen enempää eikä vähempää kuin antiikkisesta työmarkkinaepistolasta tuttua “viennin pohjan laajentamista” sekä kaikista sosialistisista utopioista tuttua työttömien pakkotyöllistämistä sosiaali- ja terveyshuoltoon. Rinteellä ei tullut pieneen mieleenkään, että mitä tapahtuu nykyisille kuntien sote-työntekijöille, kun markkina saturoidaan valtion minimipalkkaamilla pakkotyöläisillä? On aika hurjaa, että suomalaisen puolueen johdossa voidaan olla näin pihalla kansantalouden ja työmarkkinoiden toiminnasta.

Jos aktiivimallissa jotain hyvää on, niin ainakin se, että se on yhdistänyt poliittisen vasemmiston vaatimaan byrokratian karsimista. Kunpa se innostus kantaisi muillekin julkisen sektorin osa-alueille. Vaan koitapa tehdä jokin muu byrokratiaa ja julkisia menoja karsiva ehdotus, niin eikö vasemmalta ala heti parku “kylmäävästä ja kovasta leikkauspolitiikasta”. Vasemmiston huoli byrokratiasta on ikävä kyllä hyvin valikoivaa ja tekopyhää.

On myös tärkeää ymmärtää, että puutteistaan huolimatta aktiivimalli ei ole mikään hallituksen salajuoni työttömien nöyryyttämiseksi, kuten erityisesti oppositiosta on annettu ymmärtää. Alunperin hallituksen piti toteuttaa työmarkkinoiden uudistamista hallituslähtöisesti, mutta jostain syystä pääministeri Sipilä kuitenkin antoi pienen väännön jälkeen AY-liikkeelle periksi ja sorvasi tilalle kilpailukykysopimuksen. Sen myötä voitiin teeskennellä, että kolmikanta on kaatunut samalla, kun vastuu työmarkkinauudistuksista annettiin kiertoteitse takaisin työmarkkinajärjestöille. 

Tämä kepulointi on yksi tämän hallituskauden isoimpia pettymyksiä vaikka hallituspuolueet ovatkin innoissaan ottaneet kunniaa talouden kääntymisestä nousu-uralle. Muistuttaisin kaikille, että hallituksen omissakin projektioissa valtion velkaantuminen loppuu vasta vuonna 2021, joten korjausliikkeet eivät ole olleet alkuunkaan riittäviä.

Oli  miten oli, aktiivimalli siis ei ole hallituksen salajuoni, vaan nimenomaan vasemmistolaisten suojeleman kolmikannan tekemä ehdotus, jonka isä on vasemmistoliiton entinen puoluesihteeri ja STTK:n pääekonomisti Ralf Sund. Työmarkkinajärjestöt sitoutuivat aivan itse aktiivimallin sisältävään kiky-sopimukseen ja saivat keskenään laatia ehdotuksen aktiivimallista hallituksen hyväksyttäväksi.

Ammattiliitoista yritettiin kyllä jälkikäteen luoda illuusiota siitä, että hallitus olisi pettänyt jonkin kilpailukykysopimukseen liittyvän klausuulin. Todellisuudessa diilissä oli kyse siitä, että joko toteutetaan hallituksen esittämät leikkaukset tai sitten se kiky. Ammattiliitot valitsivat kikyn ja nyt aivan toisista leikkauksista puhuttaessa ne väittävät, että hallitus olisi lupautunut pidättäytymään kaikista leikkauksista koko hallituskauden loppuun. On sanomattakin selvää, ettei mikään hallitus vetäisi itselleen tuollaista narua kaulaan, mutta ammattiliittojen johto mieluummin valehtelee kaikille päin naamaa oman rahoituksensa takaamiseksi kuin ajattelee kaikkien suomalaisten etua.

Kaikesta huolimatta, aktiivimalli on yksinkertaisesti turha, koska se ei puutu millään tavalla suomalaisia riivaavan työttömyyden juurisyihin eli tiukan työmarkkinasääntelyn ja korkean verotuksen aiheuttamaan avoimien työpaikkojen puutteeseen. Aktiivimallin huonouden inspiroimana joukko kansalaisaktiiveja valmisteli esityksen reformista, joka tekisi koko aktiivimallista kuolleen kirjaimen ja toisi työmarkkinoille todennäköisesti kymmeniätuhansia, ellei jopa satojatuhansia, uusia työpaikkoja.

Päivän byrokraatin palkintoraadin antibyrokratia-osasto perusti työelämäkomitean, jonka työmarkkinatyöryhmä viisivuotismietinnössään esittää seuraavaa: Perusturvaa varten lanseerattaisiin byrokratiaa keventävä perustili, TES:n yleissitovuus poistettaisiin ja työsopimuslakiin kirjatut velvoitteet irtisanomisperusteista purettaisiin. On ymmärrettävää, että tämä nostaa monelta karvat pystyyn ja herättää pelkoa siitä, että työnantajille annettaisiin työkalut kyykyttää työntekijöitään. Joissain tapauksissa pelko voi olla aiheellinenkin, mutta tosiasia kuitenkin on, että työnantajat tarvitsevat työntekijöitään, eikä työntekijöiden psykoottinen runnominen ole työnantajankaan etu. Avoimemmilla työmarkkinoilla myös työntekijällä olisi mahdollisuus kilpailuttaa työnantajaansa, kun avoimia työpaikkoja olisi enemmän tarjolla. Kattavammat perustelut voit lukea kansalaisaloitteen perusteluosan tekstistä.

Vaikka työllisyys ja kansantalous ovat kasvussa, ei tulevaisuutta varten tarvittavia reformeja ole vieläkään tehty. Seuraava talousnotkahdus odottaa todennäköisesti ensi vuosikymmenellä ja sen koittaessa suomalaisten työmarkkinoiden pitää olla mahdollisimman joustavat, jotta meillä olisi mitään mahdollisuutta selvitä taantuman, heikon huoltosuhteen ja globaalin talouskilpailun puristuksessa. Oppositio voi haukkua, ja hallitus suitsuttaa, uutta aktiivimallia niin paljon kuin haluavat, mutta molemmat niistä ovat loppujen lopuksi väärässä traagisin seurauksin, jotka ikävä kyllä näemme lähitulevaisuudessa, jos merkittäviä muutoksia ei tehdä nyt.

Vaihtoehtoisesti voitte kuvitella Suomen, jossa olisi reilusti enemmän työpaikkoja ja paljon vähemmän työttömyyttä sekä sen mukanaan tuomia sosiaalisia ongelmia. Suomen, jossa ihmiset olisivat vapaampia, vauraampia ja onnellisempia. Työelämä olisi joustavampaa ja antaisi työnantajalle enemmän vapautta sovittaa yrityksensä kulurakennetta vallitsevaan markkinatilanteeseen. Samalla työntekijälle taattaisiin paremmat mahdollisuudet sovittaa työelämä vaikkapa perheen perustamisen tai muun vapaa-ajan aktiviteettien kanssa yhteen. Kaikilla suomalaisilla ja täällä asuvilla olisi paremmat mahdollisuudet nostaa elintasoaan omalla työllään samalla, kun myös heikompiosaisista olisi mahdollisuus pitää entistä parempaa huolta.

Tuo visio ei ikävä kyllä toteudu ennen kuin Suomessa toteutetaan merkittäviä työelämään ja verotukseen liittyviä uudistuksia, ja vaikka aktiivimallia mullistavana uutuutena markkinoitiinkin, on se vain huono vaihtoehto sille, mitä pitäisi olla. Hallituksella olisi vielä pieni hetki aikaa viedä läpi niitä tarvittavia uudistuksia, joista hallituskauden alussa annettiin toivoa. Vasemmistopuolueet ovat ikävä kyllä todistaneet, että heillä ei ole halua muuhun kuin menneisyyden poteroihin jämähtämiseen. Jos tarkoitus todella on antaa nuoremmille sukupolville mahdollisuus merkityksellisiin työuriin, pitää hyvinvointipalveluista kiinni ja pelastaa kansantalous, eikä vain valmistautua seuraaviin vaaleihin, niin suosittelen laittamaan tämän projektin kanssa töpinäksi välittömästi.

https://yle.fi/uutiset/3-10117534 
http://vatt.fi/documents/2956369/4408166/Ansioturva.pdf/c049a8d0-9134-47...
https://www.verkkouutiset.fi/tutkimukset-osoittavat-tyo-loytyy-kun-tuki-...
https://yle.fi/uutiset/3-10049747
http://vatt.fi/documents/2956369/3012213/muistio_50.pdf
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712282200635809_pi.shtml
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/tyottomyys-ajoi-martin-eric-racinen-ko...
https://twitter.com/OlliKarkkainen/status/975994642591305730
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/sdp-n-rinne-velvoittaisi-pi...
http://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/aktiivimallin-toiminta-tausta-j...
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/238717-ay-ekonomisti-tunnustaa-ehdottan...
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2785

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Näyttää siltä, ettei hallitus tule saamaan yhtään oikeaa uudistusta aikaiseksi hallituskaudellaan.

Kiky ja aktiivimalli ovat Neuvostoliittolaista komentotaloutta parhaimmilaan.

Hallituksen sote-malli osoittaa, ettei kansalaisten edulla ole mitään painoarvoa politiikanteossa.

Meillä menee kivasti niinkauan kuin kansainvälinen korkeasuhdanne jatkuu.

Sen jälkeen ei enää mene kivasti.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset