Olut-gulagien saaristo ja alkoholipolitiikan lopullinen ratkaisu
Ensimmäinen kuukausi limuviinaholokaustia on takana ja tulokset ovat maltillisen positiivisia. Mutta tosiasia on se, että norminpurussa on vasta raapaistu kevyesti pintaa ja työtä on vielä reilusti jäljellä.
Esimerkiksi Helsingin Sanomien uutisartikkelissa haastateltiin virolaisia Veikoa ja Tarmoa, jotka trokaavat pääkaupunkiseudulla Latviasta kärrättyä alkoholia janoisimmille yön kähmyssä taivaltajille. Yksilönvapauksien perusteeton rajoittaminen luo taloudelliset kannustimet pimeiden markkinoiden syntymiseksi? Kuka olisi uskonut? Toivotan Veikolle ja Tarmolle mitä parhainta menestystä liike-elämässä, heidän työnsä osaltaan vapauttaa suomalaisia keskushallinnon kahleista, asiakas kerrallaan.
Monissa maissa, joissa ihmiset eivät vapaaehtoisesti anna poliitikkojen kääriä sieluaan piikkilankaan, olisi tällaisen sääntelyn ehdottaminenkin poliittinen itsemurha. Suomessa lisärajoituksien vaatiminen vain sementoi politbyroon pyrkyreiden aseman puoluekoneistonsa turvaamissa ja poliittisin perustein jaetuissa viroissa, kuten THL:n ja muiden raittiusseurojen kohdalla on jo nähty.
Alkoholipolitiikassa, ja monessa muussa asiassa, meidän suomalaisten pitäisi kuunnella enemmän sitä sisäisen vapaudenkaipuumme ääntä, jonka niin moni on onnistunut kahlitsemaan alitajuntansa itävaltalaiseen kellariin. Jokaisessa meissä asuu vapausaatetta rakastava liberaali, joka yleensä päästetään kahleista vasta Suomesta poistuessa.
Me suomalaiset olemme loppujen lopuksi aika vinkeitä otuksia. Olemme kansaivälisiä ja matkustelemme paljon ympäri maailmaa etsimässä uusia kokemuksia ja avartamassa maailmankuvaamme. Kantakapakassa, illanistujaisissa, kahvipöydissä ja nettipalstoilla ylistämme, aivan aiheellisesti, kuinka hienoa on käydä ulkomailla katsomassa eri kulttuureita. Samalla manaamme, kuinka kotona kaikki on kiellettyä eikä mitään saa tehdä kysymättä erikseen lupaa virkamieheltä. Tästä huolimatta suomalainen äänestää eduskuntavaaleissa kerta toisensa jälkeen valtaan niitä samoja vanhoja ehdokkaita ja puolueita, jotka ovat kuohineet tämän kansan vapauksistaan.
Ulkomailla käydessä me nautimme ympäri vuorokauden auki olevien katukeittiöiden ruoista ja toiset punaisten lyhtyjen alueen tarjonnasta. Yökerhossa meni aamukahdeksaan ja oli niin perkuleen hauskaa kerrankin irroitella kunnolla. Aurinkorannalla tarjoilija toi limua rantatuoliin asti ja bissen tai jäätelön sai kylmälaukun kanssa kiertävältä myyjältä. Lähikaupassa hinnat olivat kohtuulliset ja illallisviinitkin sai lähikaupasta. Kyllä kelpasi rentoutua ja lapsetkin tykkäsivät olla. Tippiäkin ostovoimaköyhä suomalainen antaa aivan mielellään, kun palvelu on hyvää ja hinnat kohtuulliset. Käytiin paikallisella viinitilalla, panimolla tai tislaamolla ja pitihän sieltä ostaa tuliaisiksi jotain sellaista, mitä ei Alkosta saa. Oli siellä kyllä helvetin hienoa, ei ollenkaan niin tiukkapipoista kuin Suomessa.
Hotellissa tosin ei ollut hissiä, naapurissa mesottiin sunnuntaiaamulle asti, sille ihanalle paratiisisaarelle noustiin hyppäämällä vyötäröä myöten rantaveteen rinkka pään päällä, ja muutenkin asiat tehtiin eri tavalla kuin kotona. Yhtenä päivänä oli vatsa vähän sekaisin ja basaarista kesämökille ostetut kahden euron sandaalit hajosivat jo ennen elokuuta. Taksikuskin tai basaarimyyjän kanssa tinkiminen oli aluksi vähän vaivaannuttavaa, mutta markkinahintoihin pääsi kiinni parissa päivässä ja huonoille tarjouksille oppi nopeasti sanomaan ei. Sitä oli vähän niin kuin oman nokkeluutensa varassa ja tunsi itsensä kerrankin aikuiseksi.
Niin, lomakaupungissa oli myös karnevaalit, joissa soitto- ja tanssiryhmät kiersivät kaupunkia myöhään yöhön ja muutenkin elävästä musiikista saatiin nauttia iltaisin hotellin, rantabaarin tai bulevardin terasseilla istuessa. Monisatavuotisen kaupungin arkkitehtuuria olisi jaksanut katsella toisenkin viikon, kun vanha kaupunki kohtasi lasiset pilvenpiirtäjät tavalla, joka saisi kotimaan museo- ja kaavoitusviranomaiset laskemaan alleen. Värikkäissä lähiöissä käytiin katsomassa vapaana kukkivaa taidetta, katukauppiaita, ravintoloita ja muita kaupunginosalle leimallisia erikoisuuksia, sekä tietysti paikallisten ihmisten elämänmenoa. Eläkkeellä sitten muutetaan sinne nauttimaan elämästä, oli se niin jumalattoman rento ja hieno paikka, ette kuule uskokaan.
Näitä lomatarinoita suomalaiset kertovat satojatuhansia joka vuosi. Kotimaan kamaralle jälleen astuessaan liian monelle suomalaiselle kuitenkin tapahtuu jotain. Elämisen ja yrittämisen vapaudesta, monipuolisesta arkkitehtuurista, kohtuullisista hinnoista ja elävästä kulttuurista nauttinut suomalainen muuttuu sääntelyä, holhousta, verotusta ja kiusaamista rakastavaksi sadomasokistiksi, jolle kieltäminen, rajoittaminen ja pakottaminen ovatkin elämää ohjaavia jakamattomia arvoja. Voi katsos tulla ripuli, humala, maksakirroosi, nälänähätä, konkurssi tai ydinsota, jos kotimaassa saisi toteuttaa yksilönvapauksiaan tavalla, joka ulkomailla nosti onnenkyyneleet silmiin.
Tästä kaikesta me äänioikeutetut saamme kiittää vain itseämme. Olemme äänestyskäyttäytymisellämme synnyttäneet hirvittävän määrän tarpeettomia sääntöjä, joiden myötä vastuu omilla aivoilla ajattelusta ja normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä on ulkoistettu poliitikoille ja virkamiehille. Meidät on säikytelty pelkäämään yksilönvapauksia neuroottisesti vaikka ulkomailla käydessämme nautimme siitä, ettei meitä olla pitämässä jatkuvasti kädestä.
Ennustin viime eduskuntavaalien paljon heikompaa norminpurkukehitystä, mutta ilahduttavasti kaupan aukioloaikojen ja alkoholilain suhteen hallitus on lunastanut pitkän liudan lupauksia. Kerrankin on ollut kivaa olla edes hieman väärässä. Mutta tämä norminpurkutalkoot ovat vasta alussa ja miljoonat suomalaiset odottavat edelleen vapautusta kahleistaan.
Tietysti joku hairahtuu polulta, tekee hölmöyksiä tai esimerkiksi kehittää itselleen tuhoisan addiktion. Se on ikävä kyllä vapauden hinta, aivan samoin kuin vuolentaa opetteleva lapsi viiltää varmasti jossain vaiheessa sormeensa, kalastamaan opetteleva oppii nopeasti irroittamaan koukun nahastaan ja laskettelun harrastajalla saattaa joskus käydä polvilumpio pois paikoiltaan.
Nämä tapaukset ovat valitettavia, mutta osa oppii virheistään ja heitä, jotka eivät opi, tulee tietysti auttaa, jos he apua tarvitsevat. Vähemmistön aiheuttamat ongelmat eivät kuitenkaan voi tällä tavalla toimia perusteena valtavan enemmistön yksilönvapauksien rajoittamiselle.
Vaikka alkoholilain muutos oli ihan kiva juttu, niin se oli silti pientä näpertelyä siihen nähden, kuinka paljon työtä on vielä jäljellä niin alkoholilaissa kuin niin monella muullakin yhteiskuntamme osa-alueella. Esimerkiksi elintarvikkeita myyvän liikkeen tulisi voida myydä mitä tahansa alkoholituotteita haluavat. Anniskelu- ja myyntiajat tulisi poistaa niin kaupoilta kuin ravintoloiltakin, Alko pitäisi lakkauttaa, ja kotona pitäisi saada tehdä omaan käyttöön juuri sellaista alkoholia kuin haluaa. Työmarkkinapolitiikkaan, verotukseen, laillistettuihin kartelleihin ja niin moneen muuhun asiaan ei lyhyellä videolla edes ehdi pureutua.
Oli miten oli, suomalaiset elävät maltillisesta alkoholilain vapautuksesta huolimatta tiukasti säännellyssä työleirissä. Nämä olut-gulagien aidat on kaadettava ja aikuisia ihmisiä on Suomessakin alettava kohtelemaan aikuisina, täysivaltaisina oman onnensa seppinä.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005525899.html
https://blogbook.fi/helenaeronen/alkoholipolitiikan-taustapirut/
Jep. Alkon myynti on pudonnut, ja nyt lafka suunnittelee aukioloaikojensa laajentamista. Eikö ole vekkulia, että EHYT ry ei ole moisesta lainkaan huolestunut, ja Pekka Puska perillisineenkin on ihan hiljaa?
Ilmoita asiaton viesti
#1
Pekka Puskaa ei pidä syyttää mistään.
Hän on yhden asian suurmies, vailla kokonaiskuvaa yhteiskunnasta.
Ilmoita asiaton viesti
Jostain luin, että käytettävissä oleviin tuloihin suhteutettuna alkoholi on EU-maista kalleinta Suomessa. Vallitsvan logiikan mukaan siitä pitäisi seurata, että suomalaiset ovat myös EU:n terveintä porukkaa? Espanjalaisten taas puolestaan täytyy olla tosi sairaita kun siellä yhden suomalaisen ravintolaviinilasin hinnalla saa alakerran kaupasta kolme pulloa ja paikallisesta LIDL:stä jopa seitsemän.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, ja italialaiset ovat keskimäärin selvästi pitkäikäisempiä kuin suomalaiset.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo pohjoismainen tiukkapipoinen ääriluterilaisuus asketismineen ei ole pelkästään suomalainen ilmiö kuitenkaan, vaan sama tilanne vallitsee myös Ruotsissa ja Norjassa. Ne ovat vähintäänkin yhtä kansainvälistyneitä kansakuntia kuin mekin.
Olisiko niin, että kun ne ovat hiukan lähempänä mannermaata ja heikäläisillä on vielä helpompi mahdollisuus käydä vapaudesta nauttimassa, niin heidän kollektiivinen alitajuntansa on ohjelmoitunut sietämään tuon vapauden puutteen kotimaassaan hintana siitä, että muutoin saa sitten elää strukturoituneessa ja järjestyneessä yhteiskunnassa, kun sieltä pääsee niin helposti muualle? Yökerhossakin on kivaa, mutta sinne menee vain silloin kun mieli tekee.
Ilmoita asiaton viesti
Paljon pohjoismaista dekkarikirjallisuutta lukeneena olen huomannut viinan näyttelevän yllättävän suurta osaa Ruotsin ja Norjan kirjallisuudessa, mutta ei juuri ollenkaan Tanskan, missä alkoholipolitiikka on vapaampaa. Suomalaisia en lue.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa juodaan edelleen kännihakuisesti joten vertailu Italiaan tai Espanjaan ontuu pahasti.
Jos viinit tuotaisiin kauppojen hyllyille niin naiset alkoholisoituisivat ensimmäisinä ja sen jälkeen eläkeläiset.
Ilmoita asiaton viesti
Eikä se kännihakuinen juominen sekä siihen liittyvä kulttuuri kovin nopeasti muutukaan, ellei tilannetta saatavuuden ja jopa hinnankin osalta luonnollisteta. Ihmiset, jotka syntyvät normaaliin yhteiskuntaan, jollaisessa alkohlijuomia myydään vapaasti, osaavat jo lapsuudestaan lähtien elää tilanteen kanssa. Muutahan he eivät ole koskaan nähneetkään.
Mitä sen sijaan tulee nykyisten aikuisten alkoholisoitumiseen sen vuoksi, että jo nyt käytettyjä juomia voisi ostaa toisen nimisistä kaupoista kuin niitä nykyään ostetaan, kuulostaa aika kyseenalaiselta näkemykseltä. Ainakaan A-oluen menekki ei ole noussut pätkääkään sen johdosta, että sitä saa muualtakin kuin Alkosta.
Mutta jos viinienkin tultua ruokamarketteihin niiden käyttäjäkunnan keskuudessa lisääntyneen heräteostamisen seurauksena sairastuttaisiin entistä enemmän alkoholismiin, niin ehkäpä siitä pitäisi ajatella vain, että parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä. Kun kaikkein persoimmat kuolisivat pois kymmenen vuoden sisällä, eikä heidän perheenperustamisfrenkvenssinsäkään välttämättä olisi terveen yksilön tasolla, niin suomalaistenkin geneettisestä perimästä katoaisi niin sanottu juoppogeeni.
Mutta joka tapauksessa on jo nyt selvästi nähtävissä, että alkoholikulttuuri on nimenomaan nuoremmista ikäluokista lähtien alkanut muuttua positiivisemmaksi ja sivistyneemmäksi. Se oli jotain aivan toista se ryyppäämiskulttuuri vielä 1960-luvulla.
Ilmoita asiaton viesti
Nuorempi polvi on jo esimerkillään osoittanut, että muutos lähtee asenteista ja kulttuurin muokkaamisesta, ei yksilönvapauksien mielivaltaisesta rajoittamisesta ja monopolien suojelemisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Keijo Räävi: – ”Jos viinit tuotaisiin kauppojen hyllyille niin naiset alkoholisoituisivat ensimmäisinä ja sen jälkeen eläkeläiset.”
Jep, naiset tai eläkeläisethän eivät tiedä, mistä sitä viiniä nykyään saa.
Ilmoita asiaton viesti
”Mutta tosiasia on se, että norminpurussa on vasta raapaistu kevyesti pintaa ja työtä on vielä reilusti…”
Olen eri mieltä. Kansa on päättäjänsä valinnut ja paskasta ei tule pullaa.
Ilmoita asiaton viesti
– ”Samalla manaamme, kuinka kotona kaikki on kiellettyä eikä mitään saa tehdä kysymättä erikseen lupaa virkamieheltä. Tästä huolimatta suomalainen äänestää eduskuntavaaleissa kerta toisensa jälkeen valtaan niitä samoja vanhoja ehdokkaita ja puolueita, jotka ovat kuohineet tämän kansan vapauksistaan.”
Tätä minäkin olen ihmetellyt jo pitkään. Vastaavia tapauksia on itsellenikin tullut vastaan vaikka kuinka monia. Periaatteessa tykätään vapaudesta vähintään omalla kohdalla, ja ehkä jopa hyväksyttäisiin vähän sitä muillekin, mutta puoluekanta on kuitenkin joku perinteisistä valtapuolueista. ”Enhän minä ole [joku yli 10 kansanedustajan puolue tai kristillisdemokraatit tähän] kanssa samaa mieltä läheskään kaikesta, mutta…”. Niin… mutta mitä?
Ilmoita asiaton viesti