*

Teren totuudenmukaiset ja ehdottoman oikeat mielipiteet Asioita asioiden nimillä

Loppu naminami-politiikalle - Äänestä liberaalia

Vaalinalusviikoilla jokaisesta puoluetuutista on taas puskenut toinen toistaan karseampaa naminami-politiikkaa, sisällöttömiä vaalilupauksia, populistista politikointia ja jopa suoraan äänestäjien silmään kusemista. Enemmän tai vähemmän kaikki puolueet ovat keskittyneet suomalaiselle politiikalle niin tuttuun demarointiin, jossa erilaisille äänestäjäryhmille luvataan kaikkea kivaa ja ilmaista. Maksajaa näille lupauksille ei yleensä ilmoiteta tai jos ilmoitetaankin, niin se on sitten "joku muu" eikä varmasti ainakaan se äänestäjä, jolta ääntä yritetään kosiskella.

Näistä eri puolueiden maailmaa syleilevistä kunnallisvaaliohjelmista olisi saanut useammankin vlogin aikaiseksi, mutta laitetaan pari nopeaa esimerkkiä. Oma puolueeni Kokoomus tarjoaa harrastustakuuta, keskusohjattua kulttuuritarjontaa, maksutonta varhaiskasvatusta ja maailman parasta koulua.

Paradoksaalisesti nämä ovat samoja teemoja kuin demareissa, Vasemmistoliitossa ja Vihreissä "kovia arvoja ja epäoikeudenmukaisia leikkauksia" vastustavien vasemmistopopulistien kunnallisvaalilupaukset. Kolmesta jälkimmäisestä vain puuttuu kaikki viitteet talouden tasapainotustoimista ja ne on korvattu entistä villeimmillä lupauksilla uusista saavutetuista eduista ja tulonsiirroista.

Keskusta lähti kunnallisvaaleihin nettidomainilla www.huolenpitoa.fi. Siis voi Jeesus... Kas kun ei www.pörröisiäkissanpentuja.fi. Kepun kuntavaaliohjelmasta löytyy sisällötöntä huttua urheiluseurojen järjestämistä iltapäiväkerhoista, kiertotaloudesta ja siitä kuinka kuntien tulee tukea niiden asukkaita aina hengittämisestä pyllyn pyyhkimiseen. Konkretiaa sieltä ei tahdo löytyä läpeensä onton ohjelman tilkkeiksi sen enempää kuin Perussuomalaisillakaan, joiden kunnallisvaaliohjelma on sitä tuttua itseään ja typistyy mielestäni oivasti kappaleeseen, jossa todetaan, että "9 000 kilometriä kulkeneen broilerin syöttäminen lapsille ei voi olla järkevää mistään näkökulmasta katsoen. Ihmiset matkustakoot ja tutustukoot maailmaan, mutta annetaan broilerin pysyä omassa maassaan". Mitäpä tuohon lisäisi tällainen suomalainen Y-sukupolven kasvatti, joka globaalin markkinatalouden ansiosta välttyi elämältä siinä kehitysmaassa, johon isovanhempamme syntyivät n. 100 vuotta sitten?

Meinasin tätä käsikirjoitusta tehdessä jo kirjoittaa, että onneksi puolueet eivät lanseeranneet mitään lastensuukottelukampanjoita, mutta sitten erehdyin Vihreiden nettisivulle. Koska onko pliisumpaa tapaa tuoda esiin Vihreiden humaaneja luontoarvoja kuin Ville Niinistö metsässä lasten kanssa? Vihreiden vaalimateriaali ei tälläkään kertaa mauttomuudessaan jätä ketään kylmäksi, onhan sama Niinistön henkilökultin ympärille rakennettu lastensuukottelutaktiikka purrut aikaisemmissakin vaaleissa. Harmi, että kepulaiset ehtivät varata sen www.pörröisiäkissanpentuja.fi:n.

Aivan kaikkia kunnallisvaaliohjelmia en jaksanut käydä läpi, mutta viiden suurimman johdolla tästä katastrofista ei puutu enää kuin ne vuoden 2007 eduskuntavaaleista tutut houreet "jakovarasta", johon nojaamalla puolueet lupasivat kultaa ja mirhamia suomalaisille vastineeksi oikeista valinnoista äänestyskopista. Heti noiden vaalien perään tulikin talousromahdus, johon sen enempää Suomen kunnissa kuin eduskunnassakaan ei ole vielä oikein herätty reagoimaan.

Puoluejohtajat kyllä puhuvat "kipeistä päätöksistä" aina, kun pitää selitellä, miksi ihan kaikkea vaalien alla luvattua ei voida hopealautasella äänestäjille ojentaa. Ja koska äänestäjät ovat näreissään jo siitä, etteivät talouskurimuksen aikana ole saaneet kaikkea mitä poliitikot ovat tyhmyyksissään luvanneet, niin ne oikeasti tarpeelliset rakenteelliset muutokset ja talouden tasapainotustoimet on jätetty tekemättä urapoliitikkojen ostaessa ääniä seuraavia vaaleja varten. Mitä lähemmäs vaalipäivä tulee, sitä harvempi ehdokas on valmis ääneen myöntämään, että jos suomalaiset poliitikot eivät juota kansalle sitä rapautuvan kansantalouden korjaamiseksi tarvittavaa katkeraa kalkkia nyt, niin velkojat tulevat juottamaan sen tuleville sukupolville vielä korkojen kera.

Toivon sydämestäni, että menokuria ja talouden tasapainottamista ainakin juhlapuheissa ajava Kokoomus nousee puolueena vastuunkantajaksi sen sijaan, että se yrittää löytää kannattajia naminami-politiikalla. On surullista sanoa, mutta käytännössä ainoa talouskuria johdonmukaisesti ajava puolue on eduskunnan ulkopuolinen Liberaalipuolue, jolla toivottavasti on ensimmäiset valtuustopaikat tulevien vaalien jälkeen.

Puolueiden naminami-kilpailun lisäksi oksennusreaktioita aiheuttavat myös eräiden ehdokkaiden vaalimainokset, joissa yritetään sisällöttömällä hyvesignaloinnilla kammeta itseä luottamustehtäviin. Esimerkiksi tyyliin: "Enemmän suvaitsevaisuutta ja välittämistä, vähemmän rasismia" tai "inhimillisyyttä, ihmisyyttä, hyvinvoinnin puolesta" tai "elämän puolella". Tai sitten vaihtoehtoisesti yritetään ostaa tie jonkin eturyhmän sydämeen, kuten "lapsiperheiden asialla", "vanhuspalvelut kuntoon", "sosiaalipalvelut turvattava" tai "Perkkaan asukkaiden puolesta".

En siis tarkoita sitä, että nämä asiat olisivat sinällään vastustettavia, vaan sitä, että ne ovat niin itsestäänselviä, ettei niistä kukaan lie varsinaisesti eri mieltä? Tuskinpa kukaan on pyrkimässä politiikassa eteenpäin teemoilla "syrjinnän ja rasismin puolesta, kuolema kaikille, toivottavasti kaikilla on paskaa"? Yhtä hyvin voisi sanoa vaikka, että "kaiken hyvän puolesta, kaikkea pahaa vastaan", "katsokaa, olen hyvä ihminen" tai "minä annan jonkun muun rahaa juuri sinulle, jos äänestät minua". Sillä erotuksella tietysti, että nämä jälkimmäiset eivät ole aivan yhtä mauttomia kuin nuo ensimmäisten esimerkkien muka-diskreetti naminami-hömppä.

Ja sitten on ne avainsanat, joita viljelevät ehdokkaat saavat minussa aikaan samanlaisia puistatuksia kuin Bumtsibumin yhteislaulut, itkemiset jossain laulu-urheilija-julkkis-reality TV:ssä tai muu väkinainen kollektiivinen tunnemasturbointi, jolla ei ole mitään tekemistä poliittisen kyvykkyyden tai argumentoinnin kanssa. "Isä", "vaimo", "polkupyöräilijä", yyyh. Normaalit motoriset taidot omaava ihminen oppii polkupyöräilemään tarhaiässä ja jopa elämänhallinnan täydellisesti menettäneet ihmiset voivat mennä vaivatta naimisiin tai hankkia lapsia.

Eivät nuo asiat kerro ihmisen aatemaailmasta tai poliittisesta kyvykkyydestä yhtään mitään. Päinvastoin, jos ehdokkaasi ei ole kyennyt konkretisoimaan kunnallispoliittisia tavoitteitaan tuon pidemmälle, suosittelen etsimään reaalimaailmaa konkreettisemmin ja rationaalisemmin jäsentelevän ehdokkaan.

Koska suomalainen politiikka on muuttunut elämäntapapöyristyjien, puolestaloukkaantujien ja demagogien temmellyskentäksi, niin täsmmennän vielä varmuuden vuoksi, että tavoitteet esimerkiksi sairaiden hoitamiseksi, köyhien nostamiseksi köyhyydestä tai laadukkaan koulutuksen takaamiseksi ovat niin universaalisti hyväksyttyjä asioita, että niiden korostaminen vaalien alla on itsestäänselvyyksien toistelemista ja poliittista käsienheiluttelua.

Suomessa on vuosikymmeniä hyvinä taloudellisina aikoina luotettu globaalien markkinoiden raahaavan vientiämme ja sisämarkkinoitamme mukanaan tai huonoina taloudellisina aikoina kirjoiteltu tulevien sukupolvien nimiä velkasopimuksiin. Tätä nopeasti uudistuvassa maailmassa menneisyyden rakenteisiin tarttuvaa ja saavutettuja etuja velkarahalla paisuttavaa politiikkaa ovat tehneet juuri he, jotka väittävät olevansa huolissaan tulevista sukupolvista. Ja on suoraan sanottuna huolestuttavaa, kuinka hyvin tämä demagogia ja populismi suomalaisiin uppoaa.

Tämän kaiken on pakko muuttua niin kunnallisella, valtakunnallisella kuin Euroopan tasollakin, jos haluamme edes esittää koskaan olleemme huolissamme lapsista ja yhteiskunnan vähäosaisimmista. Eritoten suomalainen vasemmisto, eli SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät, on saatava ymmärtämään, että jäykkään työmarkkinasääntelyyn ja korkeaan verotukseen takertumalla, sekä kaikkea muutosta ja reformointia vastustamalla, kustaan pahiten juuri nuorten sukupolvien pakkeihin. Sama koskee kepulaisten alueellistamis- ja maataloustukifetissiä, Kokoomuksen haluttomuutta luopua yritystuista, RKP:n takertumista pakkoruotsiin ja perussuomalaisten kroonista globaalin markkinatalouden pelkoa.

Siksi keskustelun pitäisi keskittyä poliittisilla tavoitteilla ja itsestäänselvyyksillä hurskastelun sijaan keskittyä uskottaviin esityksiin KEINOISTA saavuttaa kaikki ylevät tavoitteet.

Esimerkiksi me vapausaatteen kannattajat, liberaalit, emme halua kenenkään kuolevan nälkään saati sairauksiin, tai alistaa suomalaisia korporatistien panttivangeiksi, vaikka julkisessa keskustelussa varsinkin vasemmistolaiset poliitikot monesti tällaista kuvaa tykkäävät meistä maalata. Me näemme talouden tasapainotustoimet, monopolien ja kartellien purkamisen, tehokkaan kilpailun, verotuksen keventämisen ja muut markkinoiden- sekä yksilönvapautta edistävät toimet nimenomaan EDELLYTYKSEKSI sen kakun leipomiseksi, josta rahat julkisen sektorin pyörittämiseen, sairaiden hoitamiseen ja lasten kouluttamiseen sitten jaetaan. Ja meitä on lähes kaikissa puolueissa.

Sosiaalisen median kautta olen tutustunut pitkään liutaan puolueaktiiveja, jotka eivät pysty sitoutumaan puolueiden lanseeraamiin naminami-kampanjoihin. Eritoten Vihreissä tuntuu olevan paljon markkina- ja arvoliberaaleja, jotka eivät kannata puoluejohtonsa ajamaa velkaelvytystä ja näkevät ydinvoiman potentiaalin vähäpäästöisenä energiamuotona, mutta silti Vihreissä valtaa pitää niinistöläinen populistiklikki, jotka ovat keränneet kannatuksensa naukumalla siitä, kuinka milloin minkäkin poliittisen vastustajan ulostulo on "pelottavaa, kylmäävää ja pöyristyttävää". Persuissa taas on paljon ihmisiä, jotka eivät ole ollenkaan niin arvokonservatiivisia kuin Tim il-Soinin esikunta.

Nämä tulevaisuuteen katsovat liberaalit, rationalistit ja tieteellisen maailmankuvan ohjaamat aktiivit ja ehdokkaat on saatava puolueesta riippumatta nostettua valtaan, jotta Suomen taloudesta saadaan pelastettua se, mitä vielä pelastettavissa on.

Siksi kannattaa äänestää viisaasti. Espoossa tietysti minua numerolla 88. Liitteenä on myös lista liberaaleista tai muuten vain fiksuista ehdokkaista eri paikkakunnilta, jotka kannattaa tsekata, jos ei vielä ole ehtinyt uurnilla käydä.

Painotatko vapausaatetta? Tässä ykkössuositukseni ja ihmisiä, joita tunnen politiikasta:

Helsinki: Tuomo Luoma, Kokoomus 96
                  Amos Ahola, Liberaalipuolue 1060
                  Lilja Tamminen, Vihreät 722
Espoo: Juhani Kähärä, Liberaalipuolue 644
Vantaa: Piia Kurki, Kokoomus 469
Järvenpää: Antti Vesala, Kokoomus 176
Oulu: Henri Fröjdholm, Kokoomus 6
           Aki Kivirinta, Liberaalipuolue 112
Kuopio: Riina Särkilahti, Kokoomus 387
Hämeenkyrö: Aleksi Melto, Kokoomus 38
Rovaniemi: Sara Tuisku, Kokoomus 127
Turku: Emil Sillanpää, Vihreät 200

Muista, että esimerkiksi Liberaalipuolueesta käytännössä kuka tahansa on hyvä vaihtoehto.

Jos etsit suosituksia muilta paikkakunnilta, niin kysäise tai tsekkaa vaikka Päivän Byrokraatin lista: https://www.facebook.com/PaivanByrokraatti/posts/679328485586283

Painotatko ympäristöasioita? Tsekkaa ehdokkaasi Suomen Ekomodernistien sivuilta: https://ekomodernismi.fi/2017/03/16/vaaliehdokkaatydinkaukolampo-mukaan-kaupunkien-energiapalettiin/

Linkit:

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset