*

Teren totuudenmukaiset ja ehdottoman oikeat mielipiteet Asioita asioiden nimillä

Pokemon, mustikat ja suomalainen asennevamma

Julkisessa keskustelussa on viime viikot näkynyt valtavasti narinaa siitä, kuinka ihmisten pitäisi esimerkiksi Pokemon GO:n pelaamisen sijaan hävetä "tyhjää" elämäänsä tai mennä vaikka poimimaan mustikoita, koska sota-aikoinakin nuoret marjastivat henkensä pitimiksi tai jotain. Ankeuttajan, tuon metsästäjä-keräilijä-kulttuureja ihannoivan ja menneisyyteen jämähtäneen nihilistin, mielestä ihmisten nyt vain pitäisi tuntea syyllisyyttä, jos käyttävät vapaa-aikansa rentoutumiseen ankeuttajan tahdon vastaisesti. Eikö Suomea kuitenkin ole määrätietoisestikehitetty jälkiteolliseksi tietoyhteiskunnaksi, jottei suomalaisten tarvitsisi elää sitä helvettiä, mitä suurin osa teollistumisen ja sotien aikojen ihmisistä elivät?

"En pidä ilmiötä lainkaan ainutlaatuisena. Näkyville tulee yhä uudestaan ja eri tavoin se seikka, että monien länsimaisten ihmisten elämä tyhjenee merkityksistä. Pääsyy tähän merkityskatoon ovat varhaiskasvatuksen ja koulutuksen mittavat ongelmat. Tämä peli on vain yksi ongelman ilmenemismuoto.” Sara Heinämaa, filosofian tohtori, HS.fi

Pokemon GO on rikkonut mobiilipelimarkkinoilla pitkän liudan ennätyksiä ja myös selättänyt haasteista vaikeimman; nörttien jalkauttamisen ulkoilmaan harrastamaan liikuntaa. Peli on luonut spontaanit satojen tai tuhansien ihmisten kokoontumiset ympäri maailman ja kotoa poistumiseen kannustavan Pokemon GO:n raportoidaan aktivoivan myös masennukseen sairastuneita auttaen sairaudesta toipumisessa. Nintendon osakekurssi nousi pelin lanseeraamista seuranneilla viikoilla 23 miljardia dollaria ja se on tällä hetkellä markkinoiden parhaiten tuottava mobiilipeli.

Tärkein Pokemon GO:n ominaisuus on kuitenkin se, että se nosti ns. lisätyn todellisuuden (augmented reality, AR) ja sen potentiaalin aivan uudelle tasolle julkisessa keskustelussa. Miettikääpä, jos vaikkapa autojen ikkunat antaisivat meille informaatiota sensorien pimeällä havaitsemasta hirvestä tien laidassa, katveessa olevasta jalankulkijasta tai täydentäisi muilla tavoin puutteellisia aistihavaintojamme? Entä, jos autoasi korjatessa näkisit AR-lasien läpi koko ajan seuraavien työvaiheiden vaatimat työkalut ja osat huomiovärillä merkittyinä, pulttien oikeat vääntömomentit ja muun huoltoa helpottavan tiedon? Parkkihalliin ajaessasi AR-lasisi näyttäisivät sinulle tien lähimmälle kauppakeskuksen ovia olevalle vapaalle parkkipaikalle ja opastaisi sinut ostoslistasi perusteella nopeinta tietä ruokakaupan läpi.

En edes uskalla visioida niitä sovelluksia, joilla AR nostaa esimerkiksi kirurgian ja muun lääketieteen, pelastustoimen, rakentamisen ja lukemattomien muiden ammattien tuottavuutta ja turvallisuutta. Kaikki tämä on vielä keksimättä ja markkinoilla on helppoja miljardeja tarjolla ensimmäisille kuluttajien tarpeita ymmärtäville propellihattupäille. Lisätyn todellisuuden mahdollisuuksiin voit tutustua vaikka tämän videon kautta.

Pokemon on suurelle yleisölle kvanttihyppy lisätyn todellisuuden maailmaan, joka edustaa kaikkea sitä teknologiaa, kehitystä ja markkinapotentiaalia, jota marjojen poiminnalla tai itsensä häpeämisellä ei koskaan ole ollutkaan. Uudet innovaatiot, yritykset ja tuotteet kuitenkin vaativat innostusta ja perehtymistä aiheeseen, ja Pokemon GO tuntuisi inspiroivan käyttäjiä molempiin varsin mallikkaasti. Yksikin Pokemon GO:n kaltainen suomalaistuote pyyhkisi kansantaloudellisessa merkittävyydessä lattiaa jopa monella suuryrityksellä.

Toisaalta pelaamisen tarkoitus on myös rentoutua, sekin on ihan hyödyllistä ja tarpeellista normaalille ihmiselle. Vapaa-ajan keskeinen ominaisuus kun nimenomaan on se, ettei siitä ole hyötyä kenellekään muulle kuin yksilölle itselleen, vietettiin sitä aikaa sitten pelaamalla, marjastamalla tai ihan vain kattoon syljeksimällä.

Suomalaisten ei ole mitään järkeä pohtia marjanpoimintaa kuin korkeintaan luontoon vievänä harrastuksena, ei minään vapaa-ajan korvikkeena toimivana patrioottisena velvoitteena. Selkä vääränä metsässä kykkiminen ei ole innovaatio eikä siitä ole vientituotteeksi, sitä kun on tehty globaalilla tasolla jo vuosituhansia ja tehdään edelleen, pääosin kehitysmaissa. Jos haluamme oikeasti menestyä globaaleilla markkinoilla, varsinkin nuoria pitäisi nimenomaan kannustaa tutustumaan uusiin ilmiöihin ja oppimaan niistä, ei suinkaan pelkäämään ja karttamaan kaikkea, mikä on keksitty tällä vuosituhannella.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

"Lähdin Sunilan Stora Ensolta tyhjällä kemikaali yhdistelmällä kohti Äetsää. Kadun varrella oli nuori tyttö ikää noin 9-10v kännykkä kädessä hyvinkin eri maailmoissa kuin olisi kuulunu olla. Vauhtia minulla oli n40km/h viidenkympin alueella. Nostin jalan kaasulta ja siirsin jalkani jarrupolkimelle ihan vain vaaraa aavistellen. Samalla tuo tyttö juoksi suoraan kadulle eteen kännykkä kädessä.

Tämä yhdistelmä painaa pelkästään tyhjänä 24400kg. Oli ihan vain tytön onni, että satuin kiinnittämään häneen huomioni ja hänen epämääräiseen liikehdintäänsä.

Sain kuin sainkin tämän yhdistelmän pysähtymään vähän reilun metrin päähän tytöstä. En nähny tyttöä enään tuulilasin kautta. Olin aivan varma, että nyt kävi pahasti ennen kuin huomasin tytön katvepeilistä.

Hyvät ihmiset ja lasten vanhemmat...... Ei enään mitään Pokemon pelejä, jotka saa ihmiset käyttäytymään täysin zombien lailla. Ohjeistakaa lapsianne, että tielle ei voi syöksähdellä ihan miten sattuu, vaikka kuinka olis kiva peli käynnissä. Aina jää toiseksi, jos auton alle jää ja varsinkin rekan alle.

Nyt selvittiin vain onnella ja tuurilla!!!"

Rekkakuski Kuitunen

Käyttäjän teresammallahti kuva
Tere Sammallahti

Ja mitä sitten? Oliko pelin vika vai sen vanhemman vika, joka ei ole opettanut, ettei pyöräillessä tuijoteta kännykkää?

Jyrki Paldán

Ihan yhtä hyvinhän tuo tyttö olisi voinut jahdata vaikka jalkapalloa, perhosta tai bumerangia. Nuo ongelmat on saatu jotenkuten ratkottua kasvatuksella, nyt vanhempien täytyy vain pysyä mukana näissä uusissakin ilmiöissä.

Ja kokonaanhan noista tilanteista ei päästä koskaan eroon, ellei erotella moottoriliikennettä kokonaan eristetyille alueille.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Vääriä analogiota. Kännykkä on lähietäisyydellä.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #14

Listattujen asioiden etäisyys riippuu ihan juoksijasta ja tilanteesta. lapsuuteni kokemuksesta voin kertoa että perhosta voi jahdata lähempänä kuin normaali käyttöetäisyys kännykässä.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

"Ankeuttajan, tuon metsästäjä-keräilijä-kulttuureja ihannoivan ja menneisyyteen jämähtäneen nihilistin ---"

Ptruu, eiköhän lähde jo laukalle. Metsästys-keräilyä ei kannata sentään lähteä noin voimakkaasti dissaamaan, vaikka juilii että nämä asiat on mainittu keskustellessa siitä, miten suuri juttu ihmisille on jahdata kännyköillä virtuaaliolioita.

Metsään mennään siksi, että siellä tulee mahtava fiilis ja sieltä saa poikkeuksellisen korkealaatuisia ruokatarpeita ihan ilmaiseksi. Kieltämättä itseäkin joskus ihmetyttää, miksi keisarillisen hyvän ruoan itse hankkiminen ei kiinnosta tämän enempää.

Mitä tulee Pokemon GO-pelaamiseen, sillä on ihan tunnustettava ansio saada ihmiset leikkimään ja liikkumaan yhdessä, ja mielellään näen teknisten ideoiden viemistä pidemmälle. Mutta onko se ihan niin fantastista, että asiasta on kiivastelun aiheeksi, en usko.

Käyttäjän danielantti kuva
Daniel Leppäjärvi

Ei tuossa taidettu dissata metsästys-keräilyä, mutta niitä henkilöitä jotka ovat dissaamassa Pokemon GO:ta. >.>

Käyttäjän teresammallahti kuva
Tere Sammallahti

Jokainen menköön metsään niistä syistä kuin haluavat. Se, että toisia yritetään syyllistää vapaa-ajan käytöstään, koska eivät tehneet niin kuin nihilistit halusivat, ei tarvitse kenenkään pyydellä anteeksi tai selitellä.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Asiaa voisi käsitellä SWOT-analyysinä: vahvuudet, haasteet, mahdollisuudet ja uhat. Riippuu tosiaan ihmisen ennakkoasenteesta mitä puolia painottaa.

Esko Valtaojahan tulevaisuusoptimistina on myös ihmetellyt teknologiapelkoa. Siis että nykytason teknologia juuri ja juuri hyväksytään, mutta kaikki uudet mahdollisuudet nähdään pelottavana. Mitä mahdollisuuksia Tere tekstissään luettelee.

Olen kritisoinut ilmiötä palstallakin. Hypeä ja hurmosta jolle mediatoimittajat on kilvan yrittäneet keksiä rationaalisempia selityksiä. Sen sijaan en mielestäni ole dissannut pelin mahdollisuuksia uudentyyppisiin innovaatioihin sekä sitä, että se nyt on vaan hauskaa tekemistä, yhdessäkin. Mutta esim. se, että peli synnyttäisi uudenlaista aitoa yhteisöllisyyttä. Samaa luokkaa kuin menisi naapureidensa kanssa pelaamaan petankkia puistoon silloin tällöin. Pelien koukuttavuus, addiktoivuus voi myös olla ongelma, aidon yhteisöllisen tekemisen rinnalla. Ja tarvitseeko jonkun kuolla tai vammautua vakavasti, että riski liikenteen seassa pelin kanssa heilumisesta konkretisoituu.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Jos lapsille jaettaisiin pillereitä, jotka panevat unohtamaan liikennekäyttäytymisen, ne kiellettäisiin vaarallisina.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Autoilimme lauantai-iltana Oriveden keskustan lähettyvillä. Tien ylitti katras kouluikäisiä lapsia, joiden katse oli tiiviisti älypuhelimen näytöllä. Pokemonin jahtaaminen käynnissä kai. Korrektisti suojatien yli siinä tosin mentiin, yksi lapsista taisi vilkaista tulevaa autoakin sekunnin murto-osan.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Minua kiinnostaa tietää miten tuo "teknologiapelko" määritellään ja kuka auktoriteetti saa sen ennen kaikkea määritellä? Valtaoja vai joku muu? Jos vähäisempääkin epäluuloisuutta ilmaiseva ihminen on lähtökohtaisesti neoluddiitti kun ei suhtaudu teknologiaan samalla innolla kuin Valtaoja, silloin "teknologiapelkoinen" oli varmaankin myös edesmennyt filosofi Georg Henrik von Wright. Joka on varmaankin tunnetuin suomalainen filosofi koskaan.

Hän lanseerasi mm. sellaisen käsitteen kuin teknologinen imperativii. Se tarkoittaa kiteyttäen sitä, että teknologia muovaa toiveistamme uusia tarpeita. Näin ollen teknologia ei ole ainoastaan kulttuurin jatke vaan teknologia myös muovaa kulttuuria. Von Wright toi siis esiin teknologian kaksijakoisuuden se toteuttaa toiveemme (tai ainakin lupaa tehdä niin), mutta samalla kun se ratkaisee ongelmia se luo myös kokonaan uusia ongelmia. Onko nyt muodostettu jonkinlainen konsensus siitä, ettei noista ongelmista tulisi puhua? Sellainen kuva tulee kun vähäinenkin kritiikki leimataan "teknologiapeloksi" tai muuksi kielteiseksi. Silloin annetaan ymmärtää, että teknologia on vain ja ainoastaan siunaus eikä sen tuottamista ongelmista saa puhua. Ei ainakaan jos haluaa esittää olevansa moderni länsimaalainen.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Jotkut konsultit ovat erikoistuneet levittämään teknologiahömppää esimerkiksi roboteista ja koulutusteknologiasta ja jopa uineet byrokraattien neuvonantajiksi.

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/202...

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen Vastaus kommenttiin #8

Konsultti on ihmislaji jonka pitää aika ajoin päivittää Powerpointtiensa terminologia poimimalla iskusanoja mediasta. Robotiikalla oma jargoninsa, biotaloudella omansa jne.

Jyrki Paldán

Muuten samaa mieltä, mutta talousaspektista olisin enemmän kuin huolissani.

"Uudet innovaatiot, yritykset ja tuotteet kuitenkin vaativat innostusta ja perehtymistä aiheeseen, ja Pokemon GO tuntuisi inspiroivan käyttäjiä molempiin varsin mallikkaasti. Yksikin Pokemon GO:n kaltainen suomalaistuote pyyhkisi kansantaloudellisessa merkittävyydessä lattiaa jopa monella suuryrityksellä."

Juuri noinhan se menee, mutta peliala ja erityisesti mobiilipelit ovat täysi katastrofi markkinatilanteeltaan. Kansainvälisesti yli 90% peliyhtiöistä tekee tappiota tai nollatulosta* ja onnistujat keräävät käsittämättömiä voittoja. Mobiilipeleissä tuo edelleenkin kärjistyy, sillä tiimit ovat todella pieniä, sekä onnistujat ovat usein täysiä yllättäjiä ja melkoisia tähdenlentoja. Jotain kertoo sekin että 90-luvun pelejä lähes 1:1 apinoimalla yksi henkilö voi tehdä miljoonatilin, samalla kun tuhannet ja tuhannet alkuperäiset ideat jäävät täysiksi flopeiksi(pelkästään iOS:sille julkaistiin 2014 keskimäärin noin 400 peliä PÄIVÄSSÄ!).

Ala siis työllistää todella heikosti, yrittämisen riski on koomisen korkea ja koko prosessi on loppujen lopuksi vähän kuin lottoa pelaisi. Alan sisäiset tuloerot ovat kärjistyneemmät kuin mahdollisesti missään muualla. Miljoonat käyttävät tunteja toisensa perään, muutama hassu kymmenen henkeä kerää miljardivoitot ja kaikki muut jäävät nuolemaan näppejään.

Perustulo ja riittävän progressiivinen verotus niin homma luistaa.

*tämä väite varauksella, sillä muistan sen vain Unity:n nettisivuille linkitetystä luennosta. En tarkistanut mahdollista lähdeviitettä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset