Teren totuudenmukaiset ja ehdottoman oikeat mielipiteet Asioita asioiden nimillä

Liikenneväylien yhtiöittäminen olisi tervetullut uudistus

Anne Bernerin esitys liikenneväylien yhtiöittämisen selvittämisestä nousi varsin yllätyksettömästi kohu, joka kirvoitti väärinymmärtäjistä jälleen tuskanparahduksia. Vasemmistoliiton Hanna Sarkkinen oikein "järkyttyi kansallisomaisuuden yksityistämisestä" vaikka tällä hetkellä vasta selvitetään rakennemuutoksen vaihtoehtoja, ei suinkaan olla yksityistämässä. Vasemmistossa kilpailuttamisen, yhtiöittämisen ja  yksityistämisen ero on mennyt aina sekaisin, eikä kaadereiden uusi rivistö vaikuta vanhempiaan viisaammalta. Vihreiden Ville Niinistö vastusti yhtiöittämistä, koska "niin monta asiaa voi mennä pieleen". Ikävä kyllä inhimillisen toiminnan peruslähtökohta on se, että jotain voi mennä pieleen, myös Niinistön suojellessa status quoa.

Mikään ei estä meitä löytämästä toimivia ratkaisuja Bernerin ehdotuksiin ja sitähän tässä juuri ollaan tekemässä; etsimässä yhteiskunnallisen keskustelun kautta ratkaisuja tarvittavien rakennemuutosten tekemiseksi. Ikävä kyllä parin populistisen oppositiopuolueen politiikka vain näyttää keskittyneen lähes kaiken kategoriseen vastustamiseen. Kun hallitus tekee päätöksiä keskustelematta opposition kanssa, itketään keskustelun puutetta ja syytetään pakottamisesta. Kun hallitus haluaa keskustella, oppositio vaatii keskustelun lopettamista ja vanhoihin rakenteisiin takertumista. Oppositio on kuin tarhan pihalla huutava lapsi, joka ei halua lähteä kotiin eikä jäädä tarhaan, vaan huutaa isää muuttumaan Peter Paniksi ja taikomaan koko perheen vierailulle MikäMikä-maahan.

Kun väylien rahoittaminen on ollut eduskunnan hallussa, on saatu aikaiseksi lähinnä hallituksen kokoonpanosta riippuvaista ja ennalta-arvaamatonta siltarumpupolitiikkaa, jossa kansanedustajat yrittävät kilvan lunastaa veronmaksajien euroja omien kotikuntiensa väylähankkeisiin tullakseen valituiksi uudestaan. Muuttumattomana vaalikausien välissä on säilynyt vain narina suomalaisten liikenneinfrastruktuurin huonosta kunnosta. Yhtiöittämisen myötä väyliin liittyvä päätöksenteko muuttuisi avoimemmaksi, hankkeita voisivat hallinnoida alansa ammattilaiset ja EU-tukien hakeminen väylähankkeille helpottuisi. Infran myyminen "ulkomaisille veroparatiisiyhtiöille" kyllä onnistuu tarvittaessa niin status quosta kuin yhtiöittämisen kauttakin, joten se ei argumenttina näyttele roolia tässä keskustelussa.

Isoin relevantti kysymys liikenneväylien yhtiöittämisessä lienee väylien ylläpidon kustannukset, jotka voidaan kattaa useammallakin liikenneministeriön esittelemällä tavalla. Jokainen ministeriön ehdotuksista tosin loisi uuden kerroksen byrokratiaa, vaarantaisi kansalaisen yksityisyydensuojan tai muodostaisi uuden poliittisessa valvonnassa olevan tulonsiirtohimmelin. Kiitos, mutta ei kiitos.

Ehdottomasti paras ja oikeudenmukaisin tapa kerätä teiden ylläpitoon tarvittavat varat on polttoaineverotus, jonka kautta jokainen tielläliikkuja, tai tieliikenteen palveluita edes välillisesti käyttävä, maksaa aiheuttamansa ympäristökuormituksen ja väylien kuluttamisen funktiona. Auto- ja ajoneuvoveroista pitäisikin luopua ja siirtyä kattamaan esim. tieverkoston ylläpidon budjetti polttoaineverotuksen kautta, jolloin ei ole väliä millaisen auton ostat vaan sillä, paljonko liikkumisesi kuluttaa. Esimerkiksi vähän autoileville ja henkilökohtaisen polttomoottoriajoneuvon kokonaan hylänneille pelkkään polttoaineverotukseen siirtyminen olisi lottovoitto ja antaisi kaikille suomalaisille kannustimen vähentää auton käyttöä. Autokanta lähtisi hintojen halventuessa uusiutumaan ennen näkemätöntä vauhtia samalla, kun Suomesta tulisi eurooppalaisille se käytettyjen autojen luvattu maa, mikä taas johtaisi vaihtotaseen parantumiseen ja mikä tärkeintä, uusien työpaikkojen syntyyn.

Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta? Ei toki, seuraavassa luvut vuodelta 2014 ja oletuksena, että kaikki polttoaineen verotuotot tulevat tieliikenteen polttamasta "ysivitosesta". Autoalan tiedotuskeskuksen mukaan auto- ja ajoneuvoveroja kerättiin 1 795,6 M€ ja polttoaineista kerättiin veroja 4 181,8 M€. Polttoainealan tilastojen mukaan verojen osuus oli keskimäärin 0,955 €/l, joten polttoainetta myytiin 4 378,8 Ml. Jotta auto- ja ajoneuvoveron verokertymä paikattaisiin verottamalla pelkästään tieliikenteen käyttämiä polttoaineita, tulisi sen hinta olla pumpulla  2,01 €/l, mistä verojen osuus olisi 1,37 €/l. Tosin Liikenne- ja viestintäministeriön budjetti vuodelle 2014 oli "vain" 3 087,4 M€, sisältäen lento-, meri- ja tieliikenneväylien ylläpidon, viestintäviraston kulut, kaikki hallinnointikulut, jäänmurtajahankinnat, ilmatieteenlaitoksen kulut ja paljon muuta. Nämä menot voitaisiin kattaa, vuoden 2014 lukuihin peilaten, keräämällä pelkästään tieliikenteen polttoainesta veroa  0,71 €/l, jolloin hinta pumpulla olisi 1,35 €/l. Jos hallinnonalan muut toimijat otetaan verotalkoisiin mukaan, painuu menoveden hinta reilusti alle nykyisen hinnan.

Näin järkevillä muutoksilla päätöksenteko muuttuu avoimemmaksi, siltarumpupolitiikka vähenee, hallinto tehostuu, liikenneturvallisuus paranee, ihmiset saavat enemmän autonomiaa tienaamiensa rahojen suhteen, ympäristöhaittojen minimoimisen kannustimet paranevat ja niihin kannustimiin tarttuvien ostovoima paranee.

Yksinkertaista ja kaunista, joten sopii olettaa, ettei Suomessa tällaista käytäntöä tulla koskaan edes harkitsemaan. Tosiasia kuitenkin on se, ettei yhtiöittäminen ja muut uudet toimintamallit ole mitään mörköjä, vaan merkittäviä mahdollisuuksia uudistaa yhteiskuntamme rakenteita terveemmiksi ja oikeudenmukaisemmiksi. Vanhoihin rakenteisiin takertuvien populistien ja riistoverottajien mielipiteet voi jättää omaan arvoonsa, heidän ajatuksiinsa tukeutumalla ei Suomeen voida rakentaa parempaa tulevaisuutta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (27 kommenttia)

Niko Sillanpää

Vasemmisto haluaa luonnollisesti rahoittaa liikenteen verottamisella tulonsiirtoja ja vihreät tuulivoimatukiaisia ja ulkomaille maksettavia ilmastoaneita. Plussana tietysti tosiaan sekä maakunta- että metropolipoliitikolle välttämättömäksi nähtävä siltarumpupolitiikka. Wolfgang Schäuble halusi rahoittaa EU:n laajuisella polttoaineverolla tulonsiirtoja EU:n ulkopuolelta tuleville kansainvaeltajille.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Tuotanoin, mikäli tulkitsen lukujasi oikein, lähdet ajatuksesta jonka mukaan liikenteeltä kerättävien verojen ja liikenteen aiheuttamien kustannusten (tässä infran ylläpitokustannukset) pitäisi olla tasapainossa.

Laskelman ongelma on, että se ei ota millään tavoin huomioon liikenteen aiheuttamia ulkoisia kustannuksia. Tarkoittaa siis, että mikäli liikenteen verotus säädetään kattamaan ainoastaan liikenteen aiheuttamat suorat kustannukset, jätetään liikenteen ulkoisvaikutuksista (saasteet, melu jne.) aiheutuvat kustannukset muilla keinoin rahoitettavaksi. Ei minusta mikään markkinatalouteen kuuluva ratkaisu.

Niko Sillanpää

Kenelle ko. ulkoisvaikutuksia sitten pitäisi kompensoida? Ymmärtääkseni juuri niille, jotka maksavat yo. mallissa verojakin käytön suhteessa. Eli siirränkö sitten rahaa oikeasta taskustani vasempaan vai vasemmasta oikeaan?

Tietysti, jos tavoitteena on vähentää tieliikennettä ylipäätään, sitten rangaistusverot ovat paikallaan, mutta fiksumpaa olisi varmaankin kannusteet esim. sähköautoiluun.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

"Kenelle ko. ulkoisvaikutuksia sitten pitäisi kompensoida? Ymmärtääkseni juuri niille, jotka maksavat yo. mallissa verojakin käytön suhteessa."

Vaikkapa Suomen tapauksessa ulkoisvaikutusten kustannukset, niiltä osin kuin ne ylipäätään kyetään kohdistamaan, lankeavat aika suurelta osin iloisen veronmaksajan maksamaksi. Esimerkkeinä näistä vaikkapa terveydenhuollon kustannukset. Ei siis varsinaisesti mikään "aiheuttaja maksaa" -tyyppinen jako.

Taskujen sijaan oikeampi analogia voisi olla vaikka se, että minä kävisin jätemaksun maksamisen sijaan kippaamassa roskani Sillanpään pihalle.

Niko Sillanpää Vastaus kommenttiin #10

Niin kuka sen terveydenhuollon sitten maksaa? Ettei vain olisi se sama henkilö, joka maksaa ne polttoaineverotkin. Eli siirto taskusta toiseen taskuun.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #11

Oletat siis, että kaikki maksavat yhtäläisesti polttoaineveroa? Jos kerran näin, niin mitä väliä sillä sitten on, maksetaanko polttoaineveroa, vai muita veroja?

Vai oliko sittenkin niin, että polttoaineveron korvaaminen joillain muilla veroilla muuttaisi sitä tasapainoa, kenen maksettavaksi lasku tulee.

Niko Sillanpää Vastaus kommenttiin #12

Yhtäläisesti? Ne, jotka käyttävät enemmän ja sitten ilmeisesti meluavat ym. enemmän, maksavat samassa suhteessa enemmän veroa. Eli heidän verorasituksensa muodostuu korkeammaksi.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #14

Aivan, ja juuri siksi ulkoisvaikutuksen kustannukset pitäisikin kerätä ensisijaisesti juuri polttoaineveron tyyppisillä, käytöstä riippuvaisilla veroilla. Niiden alentaminen muiden verojen kustannuksella taas veisi juuri toiseen suuntaan.

Käyttäjän teresammallahti kuva
Tere Sammallahti

En lähtenyt oletuksesta, jonka mukaan liikenteen aiheuttamien kustannusten ja kerättyjen verojen pitäisi olla tasapainossa. Esitin useammankin skenaarion siitä, millaiseksi liikennepolttoaineen hinta muodostuu erilaisilla verokuormilla.

Laskelmassa ei ota huomioon kaikkea mahdollista, koska esimerkiksi mnä en osaa määritellä hintaa melulle. Kyse on nyt vallitsevan paradigman muuttamisesta hieman paremmaksi ottamatta tarkasti kantaa siihen, paljonko polttoaineita pitäisi verottaa.

Kommentissasi on vähän samaa syndroomaa kuin niin monesti poliittisessa keskustelussa: Ehdotettu ratkaisu ei sisällä detaljitason analyysia kaikista esimerkiksi polttomoottoriajoneuvojen aiheuttamista ulkoisista haitoista, siksi sitä ei missään tapauksessa voi pitää parempana kuin nykyistä tulonsiirtohimmeliä, joka ei ota millään tavalla ulkoishaittoja huomioon.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Pikaisesti luettuna kirjoitus vaikuttaa vakuuttavalta. Mutta tarkemmin miettien alkaa paljastua aukkoja, tässä pari pientä:

Kuka ja miten yhtiömallissa päättäisi mihin ja millaisia väyliä rakennettaisiin? Tässä alkaisi uudenlainen siltarumpupolitiikka, tai kutsuttakoon sitä miksi tahansa. On kaikkea muuta kuin selvää että tämä siltarumpuilu olisi yhteiskunnallisesti, ekologisesti tai muutoin nykyistä parempaa.

Jos tulot kustannusten katteeksi perittäisiin polttoaineverosta, niin miksi se perustelisi nimenomaan yhtiömallin järkevyyden. Yhtä hyvin nuo tulot voitaisiin käyttää väylien rakentamiseen ja kunnossapitoon nykyisenkin käytännön pohjalta.

Tämä ei ole kannanotto minkään mallin puolesta tai vastaan, vaan korostaa tämän kysymyskentän moniulotteisuutta, myös yhteiskunnallista moninaisuutta ja niihin liitttyviä etunäkökohtia, myös vastakkaisia.

Eli pidä kevyesti uskoa mitään vakuuttavalta näyttävää perustelutapaa.

* * *
Muuten, siltarumpupolitiikan pääkepulit näinä aikoina ovat Helsinki ja Espoo, Sammallahden kotikaupunki.

Käyttäjän hautakangas kuva
Ville Hautakangas

Tämä.

Omaisuuden siirtäminen yhtiölle olisi joidenkin kommentaattorien (no, Matti Vanhasen) mukaan tarpeellista, jotta infran kehittämiseen saataisiin helpommin lainarahaa EU:lta. En niele tätä purematta; kyse on jälleen siitä samasta unionilla pelottelusta jota kepuumus harrastaa joka asiassa jonka haluaa läpi nuijia.

En muista yhtään yhtiöittämishanketta, jossa lopputulos ei olisi ollut rahojen hassaaminen mihin sattuu (ks. Finavia), ja/tai luonnollisen monopolin myyminen miten sattuu (Digita, Caruna..), ja lopulta hintojen nousu ja/tai palvelujen heikentyminen.

Liikenteen verotuksen painottaminen polttoaineeseen on sinänsä kannatettavaa. Jollain aikavälillä sähköautoista tulee toki uusi "ongelma", mutta taajamien ilman laadun, valtion energiaomavaraisuuden yms. tavoitteiden saavuttamiseksi niitä kannattaakin subventoida aika rankalla kädellä. Näin siis, kun kyse on valtion omistamasta tiestöstä; pelkästään infrasta rahaa tekevällä yrityksellä ei olisi mitään syytä sähkön suosimiseen.

Yhtiöittämisestä hyötyisivät etupäässä Bernerin kaltaiset yritysten hallituksissa surffaajat, joille palkkiot juoksevat ilman mitään henkilökohtaista vastuuta. Mutta kuka muu?

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Muistetaanpa Postin johtaja Heikki Malinen ja VR:n johtaja Mikael Aro. Molemmat ovat hilanneet oman (ja lähipiirinsä) palkan erittäin korkeaksi, satoja tuhansia ellei jo miljoonia. Mikael Aro istuu Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) hallituksessa ja lie Malinenkin jossain elimessä. Yhtiöityksillä luodaan keskinäistä herrakerhoa joka tekee mitä ikinä haluaa yhtiöidensä ja palkkojensa suhteen. Tämä herrakerho naureskelee keskenään. Sitä eivät sido muun yhteiskunnan säännöt ja moraalit tippaakaan. Ja istuttavat toinen toisensa eri yhtiöiden hallituksiin nostamaan korkeita palkkioita, esim. Jorma Ollilan peruspalkkio Outokummusta on 140 000 euroa plus erillislisät.

Yhtiöitysinto on tämän yhtiöeliitin keskinäinen ja sisäinen hanke. Samaan porukkaan kuuluu Anne Berner jonka firma teettää kankaansa ja mattonsa halvalla Turkissa. Mainittu Malinen potkaistiin kyvyttömyyden takia edellisestä firmasta ulos mutta nyt rehvakoi Postissa.

Ja Juha Sipilä kehtaa vielä kysyä, mitä pahaa yhtiöissä on. Osakeyhtiö on maailman tuho.

Käyttäjän teresammallahti kuva
Tere Sammallahti

Ymmärtääkseni valtionyhtiöillä on johto, joka toteuttaa omistajaohjauksesta vastaavan ministeriön strategiaa. Minusta mekanismi voisi olla vaikka sellainen, että yhtiössä luodaan kuntotutkimusten kautta pitkän aikavälin strategia väylien ylläpidolle ja yhtiö sen myös toteuttaa. Poliittisilla päätöksillä voitaisiin päättää esimerkiksi uusien väylien rakentamisesta. Samalla yhtiölle annetaan joko mandaatti kerätä tarvitsemansa pääoma urakoita varten tai se jyvitetään esimerkiksi polttoaineista kerätyistä veroista.

Niin kauan kuin ihmiset tekevät päätöksiä, ei siltirumpupolitiikan riski tietenkään katoa mihinkään. Uskon kuitenkin, että yhtiöittämällä toiminnasta saadaan tehokkaampaa ja ammattitaitoisen yritysjohdon käsissä päästäisiin ainakin kauemmas näistä "lisää rahaa tähän kuntaa, jos äänestätte minua"-lupauksista.

En käyttänyt polttoaineverotusta argumenttina yhtiöittämiselle, joten en osaa vastata. Yhtiömalli mahdollistaa esimerkiksi tehokkaamman rahoituksen hakemisen väylähankkeille.

Helsinki ja Espoo eivät ole mitään ajattelevia entiteettejä. Siltarumpupolitiikkaa tekevät poliitikot ja heidät voi vaihtaa äänestämällä.

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Kirjoittaja nyt kumoaa koko yhtiöittämisen idean eli sen ajatuksen, että väylien käyttäjä maksaa tästä käytöstään suoraan sille väyläyhtiölle eikä jollekin muulle, kuten valtiolle bensaveron muodossa.

”Jokainen ministeriön ehdotuksista tosin loisi uuden kerroksen byrokratiaa, vaarantaisi kansalaisen yksityisyydensuojan tai muodostaisi uuden poliittisessa valvonnassa olevan tulonsiirtohimmelin. Kiitos, mutta ei kiitos.”

Näin on, mutta kun näin on, yhtiöittämisessä ei ole sitäkään vähää järkeä, jota sillä väitetään olevan.

Käsitys siitä, että ”autokanta lähtisi hintojen halventuessa (autoveron poistuessa) uusiutumaan ennen näkemätöntä vauhtia samalla”, on perusteeton. Suomessa lienee runsaat kolme miljoonaa henkilöautoa, joista ehkä 2,5 miljoonaa tieliikennekäytössä. Vuodessa myydään nyt runsaat 100 000 uutta autoa. Käytettyjä myydään noin 600 000 vuodessa, joista puolet liikkeissä ja puolet suoraan yksityisten välillä. Tavallisessa noin nyt 25 000 euron hintaisessa uudessa autossa on autoveroa yleensä 3 000 – 5 000 euroa. Vaikka tuo vero poistettaisiin ja poisto siirtyisi suoraan hintoihin – mitä ei tapahdu, koska autotehtaiden Suomeen antamat alennukset pienenisivät – se 3 000 tai 300 euron hintaisen auton ostaja ei silti olisi ostamassa 20 000 euron hintaista autoa. Autoveron tuoton kerääminen polttoaineverolla olisi erittäin epäsosiaalinen ratkaisu ja vaikeuttaisi entisestään niiden vähätuloisten liikkumista, jotka eivät autoveron poistamisesta mitään hyödy.

Käyttäjän teresammallahti kuva
Tere Sammallahti

Väyläyhtiöillehän voidaan maksaa esimerkiksi se polttoaineveron tuotto. Ajatuksenihan oli juuri se, että tienkäyttäjät maksavat ylläpidon kustannukset. Käsitys yhtiöittämisen ja suoran ylläpitomaksun välisestä suhteesta on virheellinen, kuten ministeriön väylämaksuehdotuksia katsomalla voi todeta.

Romutuspalkkiokokeilu on selkeä indikaattori siitä, että halventuvien hintojen myötä autokanta uusiutuu.

Polttoaineveron kautta kerätty ylläpitomaksu olisi oikeudenmukainen huolimatta siitä, että se ei kaikille yksilöille olisikaan oman taloudenpidon kannalta optimaalinen.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Osakeyhtiön johto tuijottaa tuloksia ja osinkoja - siis ajaa omistajien taloudellista etua. Oy:n tarkoitus on tehdä voittoa, perinteisessä valtion yksikössä tarkoitus on suorittaa sille annettu tehtävä. Siinä se ero.

Käyttäjän teresammallahti kuva
Tere Sammallahti

Bernerin mallissa valtio olisi ko. yhtiön omistaja, ellen väärin ole ymmärtänyt.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Niin olisi, mutta yhtiön johto ajattelisi niin kuin oy:n johtajat ajattelevat eli tuijottaisi ensisijaisesti voittoja ja osinkoja, eikä suoritettavaa palvelua.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

"tällä hetkellä vasta selvitetään rakennemuutoksen vaihtoehtoja, ei suinkaan olla yksityistämässä"

Olennaisin sana boldattu.

Ylen maanpäällinen jakelutekniikkakin yhtiöitettiin, ja lopulta myytiin sijoitusyhtiölle.

Käyttäjän teresammallahti kuva
Tere Sammallahti

Ja mitä sitten. Se, mitä YLEn tapauksessa on käynyt ei tarkoita, että kävisi automaattisesti tässä. Ja vaikka kävisikin, niin en sitäkään näe automaattisesti ongelmana. Vaikka kaikki väylät yksityistettäisiin, niin palvelun laatu ja kohtuulliset hinnat voidaan määrittää järkevän kilpailuttamisen ja sopimusjuridiikan kautta.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

" vaikka tällä hetkellä vasta selvitetään rakennemuutoksen vaihtoehtoja, ei suinkaan olla yksityistämässä"

Niinpä - tällä hetkellä.

Useimmat valtion ja kansallisomaisuuden yksityistämiset tehdään hivuttamalla: ensin yhtiöitetään, sitten pilkotaan ja sitten pilkkeet myydään.

Ja aina kokoomuslaiset ovat pitäneet tästä huolestuneita kansalaisia vainoharhaisina. Ja silti aina on näin lopulta käynyt.

Tämä panee tietenkin epäilemään, onko kokoomuslaisilla alun pitäen taka-ajatuksena kansallisomaisuuden yksityistäminen vastakkaisista puheista huolimatta.

Ainakin kokoomuksen perusideologian mukaisesti näin on.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Kyllä tässäkin on kysymys yhtiöittämisen kautta tapahtuvasta yksityistämisestä joka on tämän porvarihallituksen ideologian mukaista. Hallitus on näköjään löytänyt "taikaseinän" budjetin ulkopuolelta josta rahaa löytyy teiden ja väylien kunnostukseen, uskokoo ken haluaa, mutta varmaa on, mikäli tie ja vesiväylät yksityistetään Saamme samalla niihin käyttömaksut. Eikö Carunan ja Digitan myynneistä mitään opittu, näköjään ei.

Käyttäjän teresammallahti kuva
Tere Sammallahti

Caruna on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten hysteeristä julkinen keskustelu on. Caruna on velvoitettu tekemään investointeja kantaverkon parantamiseksi. Kun se kerää pääomia velvoitteidensa suorittamiseen, itketään yhtiön ahneutta.

Mutta silti, näitä slippery slopeja nyt vain näyttäisi olevan täällä liikaa.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Tietulleja (toll) peritään USA:ssa ns. tulliteillä ja siellä se on jo vanha toimiva perinne. Siten ne jotka kyseisiä teitä käyttävät, heittävät kolikon laariin.
https://camo.githubusercontent.com/9f96566754b41d4...

Toki suurin osa teistä on vapaita teitä, joilla ei kerätä rahaa. Reitinvalinnalla voi myös 'välttää' tulliteitä, jos niin haluaa.

Käyttäjän PahaLukki kuva
Juho Salo

Paras pitää tiet kuitenkin ilmaisina ja vapaina. Tullitiet on kohti vammaista yhteiskuntaa, jossa mikään ei toimi. Infra on ihmisiä varten tehty - minkä takia sen käyttäminen pitäisi olla erityisen hankalaa?

Yhtiöittämisessä taas ei ole mitään vikaa itsessään. Ongelma vain on kun yhtiöitetään luonnollisia monopoleja, jotka on valtion hallussa. Tällä hetkellä mikään perustuslaki ei suojaa yhtiön myymiseltä. Ja poliitikot ovat olleet tähän asti tyhmiä ja moraalittomia omaisuuden myynnissä. Ja yhtiöidyt tiet on helppo ja nopea myydä kaverille pöydän alta, ilman julkista keskustelua. Meni jo, maksoi 250 miljoonaa koko maan teistä. Nyt maksetaan tiemaksua koko loppuelämä, tai ajellaan maastossa - ei kiitos.

Suomella pitäisi olla kansallinen vaurastumisen strategia ja perustuslaki. Ja erillinen talousasioista päättävä, mieluiten omalla keskuspankilla ja kelluvalla valuutalla varustettu edustajakunta, joka hallitsee Suomen taloutta, ja jonne voidaan äänestää uudet edustajat. Ja valitut edustajat menisi aina ensin pääsykokeisiin, ja jos eivät läpäise standardeja osaamisesta, niin heitetään ulos ja otetaan seuraava entien ääniä saanut. Eli jaettaisiin talousvalta uudestaan erilliseksi segmentiksi, jota hallitsee talouden perustuslaki ja ohjekäytännöt. Näin eduskunnat edelleen päättää meidän asioista, mutta jotta emme ajaudu "troikka-tilaan" niin meillä on oma troikka, joka on oikeasti koulutettu ja ymmärtääkin jotain sijoituksista ja infran arvosta. 100 vuoden päästä tästä päivästä koko maa eläisi sijoitusten osingoista yksinään, ja kenenkään ei tarvitsisi tehdä tässä maassa töitä varsinaisesti enää.

Mutta siis joo, nykyisen hallinnon ja perustuslain alla on hyvin riskaabelia yhtiöittää tiet, kun joku hikinen hallitus vielä myy sen vahingossa ymmärtämättä mitään. Kansalla ei ole ymmärrystä ja aikaa myöskään asiaa vahtia.

Käyttäjän uninenmies kuva
Tuomo Niemelä

Markkinatalous on hyvä renki, mutta työkalusta ei pidä tehdä isäntää. Eli yhtiöittäminen, missä julkinen sektori pakotetaan toimimaan tehokkaasti on hyvä. Mutta vain niin kauan, kuin omistus säilyy valtiolla.

Sillä kuten yllä on monta kertaa todettu, poliitikkojen omanvoitonpyynti lähes takaa myöhemmän yksityistämisen, jossa ko. poliitikko voittaa mökkitontin ja suojatyöpaikan itselleen ja sukulaisilleen - ja Suomi häviää miljardeja. Tällainen korruptio on osoittautunut niin tavalliseksi, että sitä voi pitää annettuna.

Siinä jää Pekkarisen perheen & Rehnin tuulivoimakähminnät toiseksi, kun Suomen autoilijat luopuvat tieverkon omistuksesta ja siirtyvät Kokoomuksen jälleenmyyminä vuokralaisiksi 4% valtion takaamalla tuotolla ulkomaisille sijoittajille.

Kokoomuksessa on ideologisesti ristiriitaista hinkua yksityistää luonnollisia monopoleja. Valtion nimissä ei saisi velkaantua, mutta kiertotietä pakotettuna kyllä. Kielinee inhimillisistä heikkouksista, jotka johtavat korruptioon aivan siinä missä vasemmallakin. Pj. Stubb lienee tässä pahimmasta päästä.

Käyttäjän teresammallahti kuva
Tere Sammallahti

Kukaan ei ole ehdottanut tieverkoston yksityistämistä, joten mistä moinen avautuminen?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset