Liikenneväylien yhtiöittäminen olisi tervetullut uudistus

Anne Bernerin esitys liikenneväylien yhtiöittämisen selvittämisestä nousi varsin yllätyksettömästi kohu, joka kirvoitti väärinymmärtäjistä jälleen tuskanparahduksia. Vasemmistoliiton Hanna Sarkkinen oikein "järkyttyi kansallisomaisuuden yksityistämisestä" vaikka tällä hetkellä vasta selvitetään rakennemuutoksen vaihtoehtoja, ei suinkaan olla yksityistämässä. Vasemmistossa kilpailuttamisen, yhtiöittämisen ja  yksityistämisen ero on mennyt aina sekaisin, eikä kaadereiden uusi rivistö vaikuta vanhempiaan viisaammalta. Vihreiden Ville Niinistö vastusti yhtiöittämistä, koska "niin monta asiaa voi mennä pieleen". Ikävä kyllä inhimillisen toiminnan peruslähtökohta on se, että jotain voi mennä pieleen, myös Niinistön suojellessa status quoa.

Mikään ei estä meitä löytämästä toimivia ratkaisuja Bernerin ehdotuksiin ja sitähän tässä juuri ollaan tekemässä; etsimässä yhteiskunnallisen keskustelun kautta ratkaisuja tarvittavien rakennemuutosten tekemiseksi. Ikävä kyllä parin populistisen oppositiopuolueen politiikka vain näyttää keskittyneen lähes kaiken kategoriseen vastustamiseen. Kun hallitus tekee päätöksiä keskustelematta opposition kanssa, itketään keskustelun puutetta ja syytetään pakottamisesta. Kun hallitus haluaa keskustella, oppositio vaatii keskustelun lopettamista ja vanhoihin rakenteisiin takertumista. Oppositio on kuin tarhan pihalla huutava lapsi, joka ei halua lähteä kotiin eikä jäädä tarhaan, vaan huutaa isää muuttumaan Peter Paniksi ja taikomaan koko perheen vierailulle MikäMikä-maahan.

Kun väylien rahoittaminen on ollut eduskunnan hallussa, on saatu aikaiseksi lähinnä hallituksen kokoonpanosta riippuvaista ja ennalta-arvaamatonta siltarumpupolitiikkaa, jossa kansanedustajat yrittävät kilvan lunastaa veronmaksajien euroja omien kotikuntiensa väylähankkeisiin tullakseen valituiksi uudestaan. Muuttumattomana vaalikausien välissä on säilynyt vain narina suomalaisten liikenneinfrastruktuurin huonosta kunnosta. Yhtiöittämisen myötä väyliin liittyvä päätöksenteko muuttuisi avoimemmaksi, hankkeita voisivat hallinnoida alansa ammattilaiset ja EU-tukien hakeminen väylähankkeille helpottuisi. Infran myyminen "ulkomaisille veroparatiisiyhtiöille" kyllä onnistuu tarvittaessa niin status quosta kuin yhtiöittämisen kauttakin, joten se ei argumenttina näyttele roolia tässä keskustelussa.

Isoin relevantti kysymys liikenneväylien yhtiöittämisessä lienee väylien ylläpidon kustannukset, jotka voidaan kattaa useammallakin liikenneministeriön esittelemällä tavalla. Jokainen ministeriön ehdotuksista tosin loisi uuden kerroksen byrokratiaa, vaarantaisi kansalaisen yksityisyydensuojan tai muodostaisi uuden poliittisessa valvonnassa olevan tulonsiirtohimmelin. Kiitos, mutta ei kiitos.

Ehdottomasti paras ja oikeudenmukaisin tapa kerätä teiden ylläpitoon tarvittavat varat on polttoaineverotus, jonka kautta jokainen tielläliikkuja, tai tieliikenteen palveluita edes välillisesti käyttävä, maksaa aiheuttamansa ympäristökuormituksen ja väylien kuluttamisen funktiona. Auto- ja ajoneuvoveroista pitäisikin luopua ja siirtyä kattamaan esim. tieverkoston ylläpidon budjetti polttoaineverotuksen kautta, jolloin ei ole väliä millaisen auton ostat vaan sillä, paljonko liikkumisesi kuluttaa. Esimerkiksi vähän autoileville ja henkilökohtaisen polttomoottoriajoneuvon kokonaan hylänneille pelkkään polttoaineverotukseen siirtyminen olisi lottovoitto ja antaisi kaikille suomalaisille kannustimen vähentää auton käyttöä. Autokanta lähtisi hintojen halventuessa uusiutumaan ennen näkemätöntä vauhtia samalla, kun Suomesta tulisi eurooppalaisille se käytettyjen autojen luvattu maa, mikä taas johtaisi vaihtotaseen parantumiseen ja mikä tärkeintä, uusien työpaikkojen syntyyn.

Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta? Ei toki, seuraavassa luvut vuodelta 2014 ja oletuksena, että kaikki polttoaineen verotuotot tulevat tieliikenteen polttamasta "ysivitosesta". Autoalan tiedotuskeskuksen mukaan auto- ja ajoneuvoveroja kerättiin 1 795,6 M€ ja polttoaineista kerättiin veroja 4 181,8 M€. Polttoainealan tilastojen mukaan verojen osuus oli keskimäärin 0,955 €/l, joten polttoainetta myytiin 4 378,8 Ml. Jotta auto- ja ajoneuvoveron verokertymä paikattaisiin verottamalla pelkästään tieliikenteen käyttämiä polttoaineita, tulisi sen hinta olla pumpulla  2,01 €/l, mistä verojen osuus olisi 1,37 €/l. Tosin Liikenne- ja viestintäministeriön budjetti vuodelle 2014 oli "vain" 3 087,4 M€, sisältäen lento-, meri- ja tieliikenneväylien ylläpidon, viestintäviraston kulut, kaikki hallinnointikulut, jäänmurtajahankinnat, ilmatieteenlaitoksen kulut ja paljon muuta. Nämä menot voitaisiin kattaa, vuoden 2014 lukuihin peilaten, keräämällä pelkästään tieliikenteen polttoainesta veroa  0,71 €/l, jolloin hinta pumpulla olisi 1,35 €/l. Jos hallinnonalan muut toimijat otetaan verotalkoisiin mukaan, painuu menoveden hinta reilusti alle nykyisen hinnan.

Näin järkevillä muutoksilla päätöksenteko muuttuu avoimemmaksi, siltarumpupolitiikka vähenee, hallinto tehostuu, liikenneturvallisuus paranee, ihmiset saavat enemmän autonomiaa tienaamiensa rahojen suhteen, ympäristöhaittojen minimoimisen kannustimet paranevat ja niihin kannustimiin tarttuvien ostovoima paranee.

Yksinkertaista ja kaunista, joten sopii olettaa, ettei Suomessa tällaista käytäntöä tulla koskaan edes harkitsemaan. Tosiasia kuitenkin on se, ettei yhtiöittäminen ja muut uudet toimintamallit ole mitään mörköjä, vaan merkittäviä mahdollisuuksia uudistaa yhteiskuntamme rakenteita terveemmiksi ja oikeudenmukaisemmiksi. Vanhoihin rakenteisiin takertuvien populistien ja riistoverottajien mielipiteet voi jättää omaan arvoonsa, heidän ajatuksiinsa tukeutumalla ei Suomeen voida rakentaa parempaa tulevaisuutta.

teresammallahti
Kokoomus Espoo
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Enemmän työtä, vähemmän veroja! #Terestroika

| Eduskuntaavaaliehdokas | Kokoomus | Uusimaa |

https://teresammallahti.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu