Teren totuudenmukaiset ja ehdottoman oikeat mielipiteet Asioita asioiden nimillä

Yhteiskuntasopimus - Hallituksen aika kantaa vastuunsa

Työmarkkinapolitiikan viimeisin viikko on voinut kirvoittaa ihmisessä vain yhden kysymyksen: Mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu? Suomi on nähnyt talouskriisiä ja taantumaa jo seitsemän vuotta, taloutemme kehitys laahaa merkittävästi muuta Eurooppaa jäljessä, korkea työttömyys riivaa eikä tunnelin päässä näy valoa. Nykyisellä hallituksella oli valtaan astuessaan kaikki jokerit käsissään työmarkkinareformin toteuttamiseksi, julkisen talouden tasapainottamiseksi ja kansantalouden tervehdyttämiseksi, mutta se on viime kesästä asti aktiivisesti siirtänyt vastuuta uudistusten tekemisestä työmarkkinajärjestöille, jotka ovat historiallisesti osoittaneet kykenevänsä uudistuksiin laattatektoniikalle tyypillisillä aikaväleillä. Uudistukset, joita saavutettuja etujaan vartioiva kolmikanta ei koskaan tule saamaan aikaiseksi, olisi pitänyt tehdä jo 1990-luvun alussa, jolloin korkeasta työttömyysasteesta ja rakenteellisesta työttömyydestä tuli pysyvästi merkittäviä kansantalouttamme rasittavia ongelmia.

Työmarkkinajärjestöjen sorvaama esitys yhteiskuntasopimukseksi murentaisi toteutuessaan kaiken sen toivon, minkä nykyinen hallitus puheillaan suomalaisille työmarkkinoille antoi. Sen myötä työmarkkinat pysyisivät edelleen jäykkinä, sisämarkkinat kuihtuisivat entisestään ja julkisen kulurakenteen tervehdyttäminen jäisi puolitiehen. Esitys sisältää myös vaatimuksia tulevaisuuden veropolitiikan suhteen, joten hallitus esityksen hyväksyessään myös antaisi työmarkkinajärjestöille oikeuden päättää suomalaisten verotuksesta.

Vaikka hallituksen liikeaikalain ja alkoholilain puitteissa tekemät linjaukset ovat hyvä alku, ovat ne lähes merkityksettömiä uudistuksia verrattuna työmarkkinareformista jänistämiseen ja uudistusten tekemisen jättämiseen työmarkkinajärjestöjen kontolle. Toki työn yksikkökustannusten alentaminen on hieno juttu, mutta epäilen vahvasti sen muuttuvan merkittäviksi investoinneiksi, jos työmarkkinat pysyvät edelleen jäykkinä, kokonaisveroaste nousee ja oppositio uhkaa perua kaikki nykyisen hallituksen tekemät uudistukset ensi vaalien jälkeen.

Erityisen pettynyt olen oman puolueeni Kokoomuksen toimintaan, se kun vaikuttaa luovuttaneen päätöksentekomandaattinsa ilman vastarintaa työmarkkinajärjestöille muun hallituksen mukana, miksi? Hallituksen siunauksella työmarkkinoita "uudistaa" herrahissillä norsunluutorneihinsa hilatut työmarkkinadiktaattorit, joita ei ole demokraattisella kansanvaalilla valittu. Miksi Kokoomus puolueena alistuu hyväksymään julkisessa keskustelussa riistokapitalistin, epäoikeudenmukaisen sortajan ja äärioikeistolaisen leimat samalla, kun se toteuttaa hallitusohjelman vastaista, työmarkkinajärjestöjen sanelemaa politiikkaa? Mitä järkeä täällä suomalaisessa sosialistihelvetissä on ylläpitää mielikuvaa Kokoomuksen markkinatalousmyönteisyydestä, jos merkittävät päätökset kuitenkin tehdään epädemokraattisesti ja ulkoparlamentaarisesti suunnitelmatalouden periaatteiden mukaan?

Jos hallituksen toiminnassa ei ole hurraamista, niin eipä kehuja ansaitse oppositiokaan. Ensin kilpailukykypaketista nostettiin äläkkä ja lanseerattiin termi "pakkolaki", aivan kuin eduskunnalla ei olisi mandaattia säätää lakeja tai minkään lain noudattaminen perustuisi vapaaehtoisuusperiaatteelle. Oppositiosta huutelevien kriitikoiden mielestä sopimusvapautta edustaa parhaiten ilman demokraattista kansanvaalia valittujen työmarkkinapomojen hieromat saunaseuradiilit. Ja silti hallituksen annettua työmarkkinajärjestöjen jälleen sorvata uusi esitys, ei sekään tunnu kelpaavan. Esimerkiksi Vihreiden Ville Niinistö ja Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki valittavat Facebookissa hallituksen loputonta pahuutta, vaikka nyt pöydällä oleva esitys on tullut nimenomaan työmarkkinajärjestöiltä, joiden hegemoniaa molemmat puolueet ovat puolustaneet henkeen ja vereen. SDP:n Antti Rinne tietysti kiittelee työmarkkinajärjestöjen aikaansaamaa esitystä, mutta silti vastustaa niitä vähiäkin siinä esitettyjä sopeutustoimia. Ensin itketään, ettei hallitus saa murtaa "sopimusyhteiskuntaa" ja kolmikantaa, mutta kun työmarkkinajärjestöt antavat esityksen kolmikannan neuvottelumekanismin mukaisesti, on sekin osoitus hallituksen pahansuopuudesta?

Vielä loppuviikosta näytti ironisesti siltä, että vain AY-liikkeestä löytyy halua kaataa esityksensä yhteiskuntasopimukseksi, jolloin vastuu uudistuksista siirtyisi takaisin eduskunnalle ja sen haluttomalle hallitukselle. Sitten pääministeri Sipilä kertoi, ettei hallituksella ole muuta suunnitelmaa kuin toivoa työntekijäjärjestöjen löytävän myös hallitukselle sopiva ratkaisu. Mitä siis tapahtuu, jos AY-liike torppaa oman esityksensä, kuten nyt näyttäisi käyvän? Alistuuko Sipilän hallitus työmarkkinajärjestöjen talutusnuoraan vai neuvotellaanko ja lakkoillaanko seuraaviin vaaleihin asti? Tapahtui mitä tapahtui, tämä hallitus on hukannut jo vuoden kallisarvoista aikaa, joka olisi pitänyt käyttää uudistusten läpi ajamiseen vaikka sitten väkisin.

Nyt viimeistään tarvittaisiin niitä "kipeitä päätöksiä" ja johtajuutta, joita nykyinen hallitus rinta rottingilla vajaa vuosi sitten lupaili, kannatuksesta, imagokampanjoista ja oppositiopoliitikkojen opportunismista viis. Julkisen sektorin menoja on sopeutettava ja työmarkkinoita vapautettava, jotta saamme taloutemme parempaan kuntoon ja ihmiset työn syrjään kiinni. Jos Sipilällä menee sisu kaulaan, tulisi Kokoomuksen ottaa rohkeasti rooli uudistajana ja näyttää Keskustalle ja Perussuomalaisille oikea suunta. Jos lakkoiluun mennään joka tapauksessa, niin ainakin minusta sen vastineeksi kannattaisi toteuttaa mahdollisimman suuret työmarkkinauudistukset antamatta työmarkkinajärjestöille mahdollisuutta puuttua asiaan, ne ovat jo mahdollisuutensa saaneet ja riskeeranneet meidän kaikkien hyvinvoinnin loputtomalla jahkailullaan.

Porvarihallituksen lupailema ja suomalaisten kipeästi tarvitsema työmarkkinareformi vaikuttaa ikävä kyllä kuolleelta ja työmarkkinajärjestöjen johtaman eturyhmäpolitiikan kulta-aika näyttää jatkuvan kunnes tämä sinivalkoinen Titanic painuu lopullisesti pinnan alle. Puolueet lähinnä kiistelevät siitä, kuka saa vingutella viululla viimeisen biisin ennen kuin paatti painuu syvyyksiin. Fiksuimmat ovat jo hypänneet pelastusveneisiin tai räpiköivät hyisessä vedessä henkensä edestä, mutta iso osa matkustajista istuu salin puolella vaatimassa omaa suosikkiaan lavalle.

CQD - All Stations: Distress.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

10 kk on kulunut, viides yritys on menossa ja paljon julkisuutta on uhrattu. Ei ole tainnut mennä perimmäiseen jakeluun ns. kriisitietoisuus ja se, ettei Suomi ole vieläkään sopeutunut EMU-aikaan.
MTV3:n toimittajakin teki tänä aamuna tragi-koomisen koplauskysymyksen: "Pitäisikö Kreikan velat antaa anteeksi, jotta se voisi hoitaa ns. pakolaisongelmaa?"
Kataisen [six-pack -kaudella] ilmaisemaa "EU:n ja euron menestystarinaa vailla vertaa" ei ole oikeasti ollut olemassakaan vuosikausiin. Olisiko aika palata tosiasioihin? Edes tämän hallituksen.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Seppo Saari:

"Kataisen [six-pack -kaudella] ilmaisemaa "EU:n ja euron menestystarinaa vailla vertaa" ei ole oikeasti ollut olemassakaan vuosikausiin. Olisiko aika palata tosiasioihin? "

Suomen liittyminen EU:hun ja euroon oli presidentti Mauno Koiviston määräämä huijaus, valtiopetos, joka ei vanhene.

http://jormajaakkola.fi/

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

En ymmärrä pääministeri Sipilän päätöstä osallistua SAK:n hallituksen kokoukseen. Tuosta lähtee aivan väärä viesti siitä, kuka maata johtaa.

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/177022-142-000-jas...

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Suomi elää pysähtyneisyyden aikaa ja odotamme perestroikaa ja glasnostia.

Kyllä se siitä sanoi Koivisto. Tuhotaan aluksi 50.000 yrittäjää sotkemasta maan asioita.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset