Teren totuudenmukaiset ja ehdottoman oikeat mielipiteet Asioita asioiden nimillä

Suomi - Matonkutojien ja ojankaivajien yhteiskunta

Suomessa toistellaan haltioissaan sellaisia sanoja kuin "innovatiivinen", "kehitys"ja "tehokkuus", mutta aina kun niiden sisältö realisoituu, palaa suomalainen henkisesti vaatimaan keräily- ja agraarikulttuuriin paluuta. Ei kukaan tietysti enää kaipaa aikoja, jolloin maansiirtotöiden perustyökalu oli lapio, kirjat kopioitiin käsin munkkiluostareissa tai tavaraliikenne hoidettiin hevoskärryillä. Siitä huolimatta meillä alkaa itku aina, kun maailma astuu jälleen yhden askeleen kohti tulevaisuutta ja osa nykyisyyttä muuttuu menneisyydeksi. Viimeisin osoitus maassamme vallitsevasta henkisestä taantumuksesta on tällä viikolla Nokian Renkaat Oy:n ympärille noussut kohu, jossa yhtiön omistajista yritettiin leipoa heti saatanasta seuraavia pahiksia, koska yhtiö vähentää työntekijöitä. Samaa on viime vuosina tehty kymmeniä kertoja isojen firmojen irtisanoessa.

Ei ollut vaikeaa arvata, että valitus yrityksen yhteiskuntavastuusta, työllistämisvelvoitteesta ja muustä höpönlöpöstä alkoi jälleen välittömästi, ja Nokian Renkaiden omistajat manattiin ahneiksi riistäjiksi. Kansan Uutisissa yllätyksettömästi maalailtiin, että pohjoismainen renkaantekotaito on kohta muisto vain, aivan niin kuin modernissa rengastehtaassa tarvittaisiin jotain Juhla Mokka-kaliiperin artesaanitaitoja, joita ei käsityöläismestarien siirryttyä kortistoon voida enää koskaan saada takaisin. Tosiasiassa moni teollisuuden työ on varsin nopeasti koulutettavissa ja opittavissa, eihän tehtaita muuten syntyisi maihin, jossa sivistys- ja koulutustaso on huomattavasti Suomea matalampi.

Malmeja kaivettiin entisvanhaan äärimmäisen hengenvaarallisissa olosuhteissa hakuilla. Ennen viemäröintijärjestelmiä kaupungeissa kiersi työläisiä tyhjentämässä ihmisten yöastioita, joiden sisältö vietiin nahanparkitsijoille, jotka puolestaan pehmensivät nahkoja polkemalla niitä paljain jaloin ureasammioissa. Ennen sähköisten katuvalojen asentamista katukynttilöiden sytyttäminen työllisti suurkaupungeissa, samoin lukemattomat muut työt, jotka jouduttiin tekemään ilman sähkölaitteiden apua. Vielä viime vuosisadan puolivälissä puhelinkeskuksissa työskentelevät "sentraalisantrat" yhdistivät manuaalisesti puhelut lankapuhelimien välillä. Jokainen moderni laite, järjestelmä tai toimintamalli on syrjäyttänyt vanhan tieltään ja tehnyt vanhojen taitojen osaajista tarpeettomia.

Suomessa edelleen elää vahvana ajatus siitä, että yrityksillä olisi jokin yleismaailmallinen velvollisuus työllistää suomalaisia. Itse asiassa täällä tunnutaan ajattelevan, että yrityksen tehtävä on työllistää mahdollisimman monta ihmistä, viis siitä monenko ihmisen työpanosta yrityksen valmistamien hyödykkeiden tuottamiseen tarvitaan. Tosiasia on kuitenkin se, että yrityksillä ei ole sen enempää moraalista kuin juridistakaan työllistämisvelvoitetta, vaan niiden kannattaa työllistää vain se  minimimäärä ihmisiä, jolla asiakkaiden luoma kysyntä saadaa tyydytettyä. Ei ole mitään järkeä työllistää tuhatta ihmistä, jos sata työntekijää riittää.

Ja siitä irtisanomisissa on kaikessa rujoudessaan kyse; ylimääräiset työntekijät eivät tuota, vaan kuluttavat yrityksen resursseja tarpeettomasti. Mitä useampi ihminen uhraa aikansa tuotteen tekemiseen, sen tehottomampaa työ on ja sitä kalliimpi tuotteesta tulee, eikä sellainen ole vaihtoehto bulkkituotteita globaaleille markkinoille valmistavalle yritykselle, jos meinaavat työn syrjässä pysyä kiinni. Hinta saattaa olla merkityksetöntä esimerkiksi superautojen, käsityönä tehtyjen kellojen, korujen, designer-iltapukujen ja muiden luksus-tuotteiden kohdalla. Paradoksaalisesti näitä työvoimaintensiivisiä tuotteita ostavat ne paljon parjatut rikkaat, joita Suomessa halutaan verottaa entistäkin kovemmin.

Täältä voit katsoa loistavan esimerkin siitä, mitä tuottavuuden parantuminen oikeasti tarkoittaa. Kyseinen tehdas voi tuottaa 20 217 600 hammastikkua päivässä. Sama työ voitaisiin teetättää tietysti hammastikkujen vuolijoilla ja -hiojilla, mutta paljonko luulisitte hammastikun silloin maksavan?

Ymmärrän kyllä miksi hyvää tulosta tekevän yrityksen päätös passittaa väkeä kilometritehtaalle näyttää monista ikävältä, jopa ahneudelta. Tuottavuuden parantuminen järkevien investointien ja toimintamallien uudistamisen myötä voi kuitenkin helposti johtaa siihen, että yrityksen tulos paranee työvoiman tarpeen vähentyessä. Siihenhän koko tuottavuuden parantuminen perustuu, että saadaan tuotettua enemmän vähemmillä resursseilla!

Jokainen voi myös mielessään verrata esimerkkiä modernista renkaanvalmistusprosessista siihen 1900-luvun alun työvoimaintensiiviseen tekemiseen, missä suurin osa valmistuksen vaiheista tehtiin käsin. Niistä päivistä tuotteen laatu ja turvallisuus on parantunut, tuote halventunut ja työntekijöiden turvallisuus parantunut merkittävästi, ja kehitys jatkuu saman suuntaisena edelleen.

Jos Nokian Renkaat pystyy tekemään tarpeeksi renkaita asiakkailleen vähemmillä työntekijöillä, niin ei tietenkään se pidä palkkalistoillaan yli sataa tarpeetonta työntekijää, miksi pitäisi? Meneekö joku irtisanomisten kritisoijista ostamaan hyödykettä X ja vaatii saada maksaa siitä enemmän kuin tekijä pyytää? Tilaako joku esimerkiksi hiustenleikkuun tilanteessa, jossa ei tarvitse hiustenleikkuuta? Molempiin vastaus on "ei tietenkään".

Jostain syystä osa suomalaisista kuitenkin vaatii, että kaikkien muiden pitäisi olla valmiita heittämään rahojaan tuuleen yhteisen hyvän nimissä. Yritysten pitäisi kuulemma työllistää enemmän kuin tarvitsevat samalla, kun kuluttajahintojen pitäisi laskea. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole valmis maksamaan enemmän siitä, että saisi vähemmän, eikä sellaista voida odottaa myöskään yrityksiltä tai osakkeenomistajilta.

Suomessa on yksinkertaisesti jo tajuttava, että maailma muuttuu aivan käsittämätöntä vauhtia eikä esiteollisen ajan poteroissa makaavaa kukaan tule väkisin raahaamaan 2020-luvulle; jos siellä haluat istua, niin sinne myös jäät. Se kultainen 1900-luku, jolloin koulun penkiltä mentiin suoraan siihen ammattiin, josta siirryttiin aikanaan eläkkeelle, ovat todennäköisesti ohi suurimmalta osalta länsimaiden väestöstä. Työelämän koulutusvaatimukset ja standardit muuttuvat kiihtyvän kehityksen myötä ja se näkyy myös jatkuvana murroksena työmarkkinoilla. Mitä nopeammin se Suomessa ymmärretään ja hyväksytään, sitä nopeammin pääsemme sopeutumaan niihin dynaamisiin työmarkkinoihin, joita uusi vuosituhat on tuonut mukanaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Päättäjille on saattanut tulla, kaltaistensa seurassa alati liikkuessaan ja valtionyritysten hallintoneuvoistoissa pyöriessään, sellainen käsitys, että kaikki yritykset ovat kuin muinoin VR, Alko, Neste jne.,
jotka saattoivat lähes vapaasti hinnoitella tuotteitaan, palkata laumoittain uskollisia kavereita töihin, kattaa tehottomuutensa valtion joko suoriin tai epäsuoriin tukiaisiin tai uittaa niitä poliittisiin NL:n 5-vuotisiin kauppasopimuksiin ja "tavaranvaihtopöytäkirjoihin".

Muutoksen nopeuden, sopeutumisen tarpeen ja ketteryyden välttämättöyyden havaitsee paremmin, jos hypää välillä itse mukaan elävään elämään - siis esim. pois politiikasta yritysmaailmaan tai toiseen maahan asumaan.
Jos esim. AY-pomolle heruu eläkeyhtiön hallituksesta n. 35.000€/v., ei ole ihme, jos hän kuvittelee, että vain taivas on rajana palkoissa sekä investointi- ja työllistämishaluissa...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset