Teren totuudenmukaiset ja ehdottoman oikeat mielipiteet Asioita asioiden nimillä

Pakolaisongelma ratkennee väkivallalla

  • Molyvoksesta Mytiliniin matkalla olevilla pakolaisilla on tästä risteyksestä vielä n. 36 kilometriä käveltävänä.
    Molyvoksesta Mytiliniin matkalla olevilla pakolaisilla on tästä risteyksestä vielä n. 36 kilometriä käveltävänä.
  • Ahkerat syyrialaiset työllistivät itsensä mm. myymällä hedelmiä Mytilinin Ermou Streetillä.
    Ahkerat syyrialaiset työllistivät itsensä mm. myymällä hedelmiä Mytilinin Ermou Streetillä.
  • Syyriasta Turkin kautta tulleet pakolaiset odottavat lääkärintarkastuksen jälkeen Mytilinin satamassa laivaa mantereelle.
    Syyriasta Turkin kautta tulleet pakolaiset odottavat lääkärintarkastuksen jälkeen Mytilinin satamassa laivaa mantereelle.

Viime kesäkuussa lomaillessani Kreikassa Lesboksen saarella tutustuin ulkopuolisen silmin siihen, miltä pakolaisten matka Eurooppaan näyttää. Joka päivä Molyvoksen kaupungin liepeille rantautui kumiveneitä täynnä Turkin puolelta tulevia pakolaisia, jokaisella mukanaan korkeintaan reppu, kassi tai joku perheenjäsen sylissä. Koko muun elämänsä he olivat jättäneet kotiseuduilleen, koska aluetta hallitsee säälimätön, brutaali ja äärimmäisen väkivaltainen hallinto, oli se sitten ISIS, Assadin hallinto, heimopäälliköt tai leopardihattuiset sotapäälliköt. Katsellessani noita surullista matkaansa taittavia ihmisiä heräsin ensimmäistä kertaa siihen ajatukseen, että paradoksaalisesti väkivalta saattaa olla ainoa ratkaisu lähi-idän ja Afrikan ongelmavaltioiden stabiloimiseksi ja pakolaisongelman ratkaisemiseksi.

Pakolaisongelman syy on kriisialueiden oloissa ja eritoten niiden väkivaltaisten hirmuhallintojen aiheuttamissa humanitaarisissa kriiseissä. Maahanmuuttokriittisten keskittyminen pakolaisten kännyköihin, vaatteisiin, saamiinsa rahallisiin avustuksiin tai rastinen leimaaminen halventavilla nimityksillä ja yleistyksillä on aiheen vierestä puhumista eikä ratkaise itse ongelmaa, kuten ei ratkaise myöskään maahanmuuttoidealistien ajatus avoimista ovista ja kymmenistätuhansista vuosittain maahan tulevista pakolaisista. Lähi-idän ja Afrikan väestön siirtäminen susirajalle rakennettaviin vastaanottokeskuksiin auttaa itse ongelman ratkaisussa yhtä paljon kuin rajojen sulkeminen hätää kärsiviltä. Siksi näistä ”keinoista” kiisteleminen on keskittymistä epäolennaiseen.

Jos kehittyneet maat eivät keinolla tai toisella auta kriisialueilla, meille jää kaksi vaihtoehtoa:

  1. Maahanmuuttoidealistien vaihtoehto: Pidämme inhimillisen kärsimyksen helpottamiseksi rajat auki ja koitamme vuosittain kotouttaa kymmeniätuhansia pakolaisia, kun aikaisemmin olemme epäonnistuneet muutaman sadan vuosittaisen humanitaarisen maahanmuuttajan kotouttamisessa. Tällöin maahanmuuttoidealistien tulee antaa selkeitä ja rehellisiä vastauksia kysymyksiin pakolaisten määrästä, heistä aiheutuneista yhteiskunnallisista kustannuksista, sisäpoliittisista haasteista ja tehokkaista kotoutumiskeinoista.
  2. Maahanmuuttokriitikoiden vaihtoehto: Pistämme rajat kiinni ja sulkeudumme kansainvälisen yhteisön ulkopuolelle koittaen samalla unohtaa miljoonien ihmisten inhimillisen kärsimyksen. Tällöin maahanmuuttokriitikoiden tulee antaa selkeistä ja rehellisiä vastauksia esimerkiksi siitä, millä keinoin luvattomat rajanylitykset aiotaan estää ja miten realistiset mahdollisuudet meillä on karkottaa ihmisiä, joiden lähtömaata ei enää ole olemassa?

Minä en usko, että kumpikaan vaihtoehto on realistinen pitkällä tähtäimellä vaan kummatkin johtavat ennen pitkää telttakylien syntymiseen myös Suomessa. Molemmat vaihtoehdot tarkoittavat myös kriisialueiden jäämistä hirmuhallinnoille, jolloin iso osa Lähi-itää ja Afrikkaa jää sikiämispaikaksi väkivaltaisille ääriliikkeille aj sen seurauksethan me jo tiedämme. Juuri länsimaiden välinpitämättömyys tietyistä kriisialueista on johtanut pakolaiskriisin eskaloitumiseen kuluvalla vuosikymmenellä; tällä hetkellä pelkästään syyrialaisia pakolaisia on jo lähes kymmenen miljoonaa ja pakolaiskriisin pahentuessa myös Suomen suuntaan kohdistuu kasvavaa hallitsematonta muuttopainetta, halusimme me sitä tai emme.

Jokainen kansa, me suomalaiset mukaan lukien, on joutunut lunastamaan itsemäärämisoikeutensa verellä, eikä Syyria, Irak, Afganistan, tietyt Afrikan valtiot tai muutkaan maailman kriisialueet tule näillä näkymin tekemään poikkeusta ihmiskunnan vuosituhantisessa historiassa. Koska aseettomia siviilejä ei voida asettaa esimerkiksi murhanhimoisen ISIS:n kaltaista aseistautunutta järjestöä vastaan, tarvitsevat syyrialaiset ja irakilaiset länsimaiden apua taistelussa ääri-islamistien kukistamiseksi. Tässä kohtaa NATO, muut länsimaat, Venäjä, Afrikan Unioni ja arabimaat voisivat auttaa ja yhteistyön myötä jopa kyetä lähentymään toisiaan kaikkia hyödyttävällä tavalla. Kansainvälisesti hyvänä neuvottelijana tunnettu Suomi voisi ulkopoliittisten osaajiensa johdolla ottaa isomman roolin mm. Syyrian kriisin ratkaisemisessa patistamalla länsimaita avaamaan diplomaattiset yhteydet uuden liittouman kokoamiseksi.

Realistisisesti minkä tahansa maan hyvinvoinnin ja itsenäisyyden turvaavat ensisijaisesti sen omat kansalaiset ja toissijaisesti hyvän puolesta taistelevat liittolaiset. Näin ollen kriisialueilta tulevien aikuisten paikka ei lähtökohtaisesti ole maanpaossa, vaan kotimaassaan taistelemassa sortajiaan vastaan, vaikka ketään ei tietysti siihen voi pakottaakaan. Kukaan ei odota länsimaiden kansalaisilta enempää eikä vähempää enkä näe, miksi odotukset muiden kohdalla olisivat erit?

Syyrian ja Irakin kriisialueilta tuleville taistelukuntoisille ihmisille tulisikin Suomessa tarjota mahdollisuutta osallistua sotilaskoulutukseen. Esimerkiksi vuoden koulutuksen jälkeen näitä eri puolilla NATO-maita koulutettuja yksiköitä voitaisiin lähettää NATO-joukkojen tuella kukistamaan niitä hallintoja, jotka ajoivat pakolaisiksi joutuneet kodeistaan. En voi olla kuvittelematta, että kriisimaista tulevat ihmiset taistelisivat mieluummin oikeudestaan asua kotikulmillaan kuin toisella puolella maailmaa toisten almuilla eläen. Siksi uskon, että ratkaisu kriisialueiden ongelmiin löytyy pakolaisista itsestään, kunhan heille annetaan varustuksen, koulutuksen ja organisoituneiden liittolaisten tuella aito toivo voitosta ja paremmasta huomisesta.

Näillä keinoilla ISIS-saasta ja Assad voidaan pyyhkiä Maan päältä pois, minkä jälkeen huomio voidaan kiinnittää aina sinne, mistä kulloinkin alkaa virrata pakolaisia. Parhaassakin tapauksessa uskonnollisen ekstremismin ja vallanhimon aiheuttamien konfliktien lopettaminen vie vuosia tai vuosikymmeniä, todennäköisesti vuosisatoja, mutta se työ on parempi aloittaa ennemmin kuin myöhemmin. Joka tapauksessa pakolaiskriisiin johtavien ongelmien ratkaisu on myös kehittyneiden maiden etu ja ihmisten auttaminen omassa maassaan on pitkällä tähtäimellä paljon halvempaa ja paikallisille paljon parempi vaihtoehto kuin miljoonien ihmisten yhtäkkinen siirtyminen maasta toiseen.

Inhimillisinä ja empaattisina ihmisinä meidän tulee auttaa hätää kärsiviä, mutta samalla meidän tulee myös hakea aktiivisesti ratkaisua pakolaiskriisiin. Se on kuitenkin varmaa, että nykyisessä julkisessa keskustelussa pyörivät vaihtoehdot, eli rajojen sulkeminen pakolaisvirran tyrehdyttämiseksi tai ovien leväyttäminen selälleen, eivät ole ratkaisuja itse pakolaiskriisin syihin. Ikävä kyllä myös ”rauhanomainen ratkaisu” kuulostaa varsin naiivilta ehdotukselta ISIS:n ja Assadin hallinnon kaltaisten, kansanmurhaavien, vauvoja räjäyttelevien, ihmisiä elävältä polttavien ja kaikkia ihmisyyden rajoja koettelevien, entiteettien kanssa.

Sic vis pacem, para bellum.

 

PS. Saattaa toki olla, että ovi Syyrian kriisin ratkaisijoiksi on länsimailta kiinni, koska Venäjä on siirtynyt taistelemaan Assadin hallinnon puolelle. Länsimaat ovat katsoneet maailman kriisipesäkkeiden liekkejä liian kauan vierestä ja nyt meille näyttää jäävän vain laskunmaksajan rooli.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Kyynisempi voisi tarttua tuohon jälkikirjoitukseesi, ja todeta että Syyria on vain yksi uusi luku globaalin reaalipolitiikan kirjaan. Venäjä on Al Assadin hallinnon puolella, koska Al Assadin pysyminen vallassa takaa sen että Venäjän Välimeren laivastotukikohdalla on paikka myös tulevaisuudessa. Sitä voi sitten miettiä, voisiko asetelman kääntäminen 180 astetta ympäri selittää sen, miksi joillain muilla on niin suuri into saada Al Assad pois vallasta. Siinä ei paljon parinkymmenen miljoonan siviilin hätä paina, kun isot pojat käyvät reviirikiistojaan.

Käyttäjän teresammallahti kuva
Tere Sammallahti

Kyynisyys taitaa tämän asian kanssa kulkea käsi kädessä realismin kanssa. Syyrian siviileille kansanmurhaajan kukistuminen voi pitkällä tähtäimellä olla kuitenkin parempi asia. Se, ovatko isot pelurit valmiita unohtamaan etupiirinsä inhimillisen kärsimyksen vähentämiseksi, onkin jo toinen juttu.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Hankaluutena vain on, että suurin piirtein joka kerta, kun länsimaat ovat lähteneet ristiretkelle pyyhkimään pahuutta Lähi-Idästä, on siitä seurannut vain kriisin pahenemista ja lisää pahuutta. Armottomat diktaattorit ovat pitäneet uskonnolliset hullut aisoissa ja suurin piirtein joka kerta, kun heidät on kaadettu, ovat nuo murhanhimoiset laumat pyrkineet täyttämään valtatyhjiön. Joissain tapauksissa onnistuneesti, kuten Iranissa. Kuten Al Qaida, myös ISIS on tietyllä tapaa länsimaiden luomus. Luulisi, että tästä olisi jo opittu.

Homma voitaisiin tietenkin hoitaa loppuun, mutta siihen tarvittaisiin ehkä niin kovaa kättä, ettei se juuri eroaisi noiden diktaattorien toimista.

Armeijan koulutus olisi periaatteessa hyvä ajatus, mutta pelkään, että siihen menisi vuosikymmeniä. Irakissa Yhdysvallat koulutti armeijan, joka sitten lähti karkuun heti, kun ISIS:n rettelöitsijät ajoivat kaupunkiin. Jättivät vielä kaikki ajoneuvotkin ISIS:lle. Puolustustahdon ja taistelumoraalin rakentaminen vaatii tuon vuosikymmenien asennekasvatuksen. Ajan myötä voi motivaatio lähteä tappelemaan jostain hiekkakasasta kuitenkin hiipua, kun Suomessa on hyvä olla. Nyt kurdeilla on ehkä ainoana porukkana tuolla motivaatio jollain tapaa kasassa, mutta toisaalta tiedämme, että heidän tukemisensa kerjää kurdivaltion perustamiseen tähtäävää sotaa. Vaikuttaa ikuiselta suolta.

Käyttäjän teresammallahti kuva
Tere Sammallahti

Tässä ehdotuksessa erona perinteiseen pienten aatteellisten ryhmien aseistamiseen olisi se, että NATO-maissa koulutettavat joukot koottaisiin esim. Brysselissä toimivan pakolaishallituksen taakse. Varmasti Syyrian stabiloimiseen voisi mennä vuosikymmeniä, mutta ei NATO-joukkojen tueksi koulutettavan pakolaisarmeijan kouluttamiseen vuosikymmeniä mene, eihän sellaista aikaa mene suomalaisilla varusmiehilläkään.

Kovaa kättä Syyriassa varmasti tarvitaan, mutta pitkällä tähtäimellä lienee parempi, että sen kovuuden tuloksena on demokraattinen ja poliittisesti stabiili hallinto kuin vallankahvassa vaihtuvat rosvoparonit ja kansanmurhaajat.

Ja kuten sanottua, voimme myös nostaa kädet pystyyn lähi-idän suhteen, mutta silloin on vastattava kysymyksiin pakolaisuuden lieveilmiöistä ja kysyttävä, olemmeko oikeasti valmiita niiden maksajiksi.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Taistelukoulutuksen varmasti voi tehdä kuukausissa-vuodessa. Mutta sellaista oli annettu niille Irakissa paenneillekin. Taistelukoulutuksesta ei ole mitään hyötyä jos ei ole taistelutahtoa. Se taas vaatii varsin perustavanlaatuista muutosta arvomaailmassa ja pahoin pelkään, että siinä pitää lähteä aivan alusta saakka, aivan uudesta sukupolvesta.

Nyt jos Euroopassa koulutettaisiin taistelijoita, tulisi kysymykseksi, taistelevatko he ISIS:tä vai Assadia vastaan. Jälkimmäinen johtaisi nyt siihen, että NATO:n kouluttamat sotilaat sotivat Venäjää vastaan.

Käyttäjän teresammallahti kuva
Tere Sammallahti Vastaus kommenttiin #10

Olen samaa mieltä, ilman taistelutahtoa ei ole mistään määrästä aseita tai koulutusta hyötyä. Siitä olen kuitenkin eri mieltä, että meillä olisi aikaa, tai edes syytä, odottaa seuraavaa sukupolvea. Seuraava sukupolvi pakolaisista on jo suomalaisia eikä heillä ole välttämättä mitään intoa lähteä vapauttamaan maata, jossa he eivät ole koskaan edes käyneet. Tämä kärsimysnäytelmä on nykyisen sukupolven ongelma ja sen tulee se hoitaa.

Taistelumotivaatio syntyy yhteisestä vihollisesta, itsemääräämisoikeudesta, jonka puolesta taistella sekä realistisista mahdollisuuksista voittaa konflikti. Länsimaiden tuella kaikki nämä ovat mahdollisisa.

Jos pakolaisarmeija taistelee Syyrian pakolaishallituksen puolesta, se taistelee niin ISISiä kuin Assadiakin vastaan. Juuri siksi liitin post scriptum tekstiini, että Venäjän sotkeuduttua kuvioon tilanne on muuttunut poliittisesti entistä vaikeammaksi. Näissä asioissa ei ole varaa odottaa vuosia ja katsoa kuinka pahaksi tilanne ehtii mennä.

Käyttäjän VillePaavolainen kuva
Ville Paavolainen

Rajua ja rehellistä tekstiä. Hyvä kirjoitus ja pääosin allekirjoitan. Saa nähdä muuttaisiko brittien mukaantulo asioiden tilaa vai meneekö vielä pahemmaksi. Ainakin eilinen Cameronin puhe vihjaili että jotain voisi tapahtua. Ongelma on vaan tuo pyhä kolminaisuus: arabit...venäjä...länsi.
Omassa kijoituksessa hieman tuosta brittien mukaantulosta:
http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2...

Käyttäjän teresammallahti kuva
Tere Sammallahti

Toivotaan, että jostain länsimaista löytyy tahtoa tehdä asialle muutakin kuin kiistellä pakolaisten kohtalosta. Sitä jotenkin toivoisi, että arabimaat olisivat valmiita puuttumaan omilla kulmillaan tapahtuviin asioihin, mutta toistaiseksi on näyttänyt aika hiljaiselta.

Käyttäjän VillePaavolainen kuva
Ville Paavolainen

Jotenkin luulen että pysyvät jatkossakin omissa poteroissa, valitettavasti. Se heinopäällikköläismäinen maailmankatsomus soveltuu huonosti kansainväliseen maailmaan. Huolehtivat omalla tavallaan vain omistaan, hierarkkisesti heistäkin

Aleksi Sahala

"Maahanmuuttokriitikoiden vaihtoehto: Pistämme rajat kiinni ja sulkeudumme kansainvälisen yhteisön ulkopuolelle koittaen samalla unohtaa miljoonien ihmisten inhimillisen kärsimyksen."

Jos nyt ei oteta huomioon huutelevaa ääripäätä, eikö kuitenkin maahanmuuttokriittisen liikkeen perusajatuksena ole avun jakaminen tasaisemmin useammalle vastaanottajalle? Muistaakseni jopa eräs Jussi-niminen henkilö on sanonut, että apu pitää kohdistaa mm. pakolaisleireille, eikä muutamiin valittuihin, jotka sattuvat tavalla tai toisella päätymään Eurooppaan. On toki totta että mm. Jussi on väläytellyt kehitysyhteistyörahojen ja muun ulkomaanavun leikkaamista (minkä nyt SSS-hallitus tekikin), mutta pointti on kuitenkin siinä, että samalla rahamäärällä voi auttaa joko vähän, tai sitten enemmän.

Tällä hetkellähän esim. vastaanottokeskuksiin kuluvista rahoista osa menee täysin hukkaan, koska niillä kustannetaan sellaisten maahanpyrkijöiden ylläpitoa, joilla lopulta ei edes ole oikeutta turvapaikkaan. Tämän jälkeen päälle tulee vielä palautuskustannukset.

Tätä samaa peräänkuuluttaa Prof. Collier Oxfordin yliopistosta (kannattaa lukea jos ette vielä lukenut) http://www.hs.fi/ulkomaat/a1433480590053

No, joka tapauksessa Syyrian tilanne on kinkkinen. Etenkin nyt kun osa FSA:sta on alkanut veljeillä ääri-islamistien kanssa. Siellä on nyt sisällissota, jossa on periaatteessa neljä omia intressejä tavoittelevaa osapuolta: FSA, Assad, kurdien Rojava (jolla intressit tosin lähinnä autonomiaan) sekä ISIS. Osan näiden alla toimii vielä pienempiä osapuolia, jotka todennäköisesti ovat liittoutuneet nyt vain käytännön pakosta. Kun suurempi uhka saadaan poistettua, levottomuudet alkavat ehkä vanhojen liittolaisten välillä.

ISIS:in kanssa sotimisessa on myös se ikävä kääntöpuoli, että se saattaa näkyä länsimaissakin mm. terrori-iskuina, erityisesti nyt kun Syyriasta ja Irakista on virrannut Eurooppaan melko paljon väkeä.

Joka tapauksessa pääpiirteittäin hyvä kirjoitus.

Käyttäjän teresammallahti kuva
Tere Sammallahti

Toki maahanmuuttokriitikoilta on tullut hyviäkin ajatuksia tästä aiheesta, ehkä kärjistäminen oli sen suhteen tarpeetonta.

Olen samaa mieltä siitä, että apu tulisi lähtökohtaisesti suunnata sinne, missä hätä on, oli se sitten sotilaallista, rahallista tai muuta apua.

Syyrian tilanne on monella tavalla kinkkinen eikä kaikkien nyanssien käsitteleminen yhdessä blogauksessa ole tietysti mahdollista. Myönnän, että teksti on monella tapaa idealistinen, mutta näen ehdotuksen silti realistisempana vaihtoehtona hyvään tulevaisuuteen kuin moni muu pakolaiskeskustelussa esillä ollut vaihtoehto.

Täytyy toivoa, ettei ISIS iske Euroopassa, koska viimeistään silloin julkinen mielipide alkaa kääntyä vahvasti pakolaisia vastaan, mikä osaltaan voi johtaa vielä isompaan humanitaariseen kriisiin. Toisinaan välähtää mielessä, että ovatko Syyrian tapahtumat kaikkine lieveilmiöineen kimmoke uudelle maailmanpalolle, mutta koitan olla ajattelematta sitä vaihtoehtoa.

Jaakko Häkkinen

Kyllä vain, oikean maailmanpoliisin puuttuessa kuvasta kaaosmaiden omat ihmiset olisivat varmasti motivoituneita sotimaan turvallisen yhteiskunnan puolesta.

Taistelumoraalia taas - niin kauan kuin lääkeperusteinen aivopesu nähdään moraalittomana - edistää parhaiten lukumäärän ja sotamateriaalin ylivoima. Ei kukaan pakene, jos ei ole pelkoa tappiolle jäämisestä.

Vapautusarmeijan/maailmanpoliisin täytyisi jyrätä kaaosmaat vapaiksi kaupunki kerrallaan, suuren ja tulivoimaisen keskitetyn armeijan avulla. Harvempi pakenee varman voittajan riveistä...

Marko Parkkola

Lähi-idässä on jo yksi valtio joka pystyy rauhoittamaan tilanteen, vaikka kaikki ympäröivät valtiot käyvät yhtäaikaa päälle. Nykyään vain jos IDF:n edustaja pieraiseekin, älähtää se porukka joka suvaitsee niin kovasti muuten kaikkea.

Mutta sitähän tässä odotellaan milloin ISIS tekee sen typerän liikkeen, että käy Israelin kimppuun joko Gazan tai Syyrian suunnalta. Kuuden päivän sota ja tilanne rauhoittuu taas.

Käyttäjän teresammallahti kuva
Tere Sammallahti

Täytyy toivoa, ettei Israel tule osaksi tätä konfliktia, koska silloin on vaarana, että arabimaat yhdistyvät Israelia vastaan. Toki toivoisin näkeväni sen päivän, kun Israel ja arabit taistelevat yhteistä vihollista vastaan, mutta sisäinen pessimistini ei pidä sitä skenaariota kovin todennäköisenä.

Marko Parkkola

No kun IDF moukaroisi naapureitaan, se takaisi jonkinlaisen rauhan muutaman kymmenen vuoden ajaksi, että sinällään ei huono vaihtoehto. Kunhan Iranilla ei vain ole jo ydinaseita siihen mennessä ja Turkki pysyy erossa asiasta. Tai no Turkilla niin väliä, mutta ydinaseet pyyhkisivät Israelin ja Iranin pois kartalta, jonka jälkeen kukaan ei pitäisi rauhaa Lähi-idässä.

Käyttäjän pahis kuva
Samuli Pahalahti

En oikein usko, että länsimaat kykenevät avustamaan mitenkään fiksusti pakolaishallitusta ja sen armeijaa. Täällä on ihan liikaa tyhmiä poliitikoita, jotka eivät tiedä mitä ovat tekemässä.

Mutta mahtaisikohan joukkorahoitettu vastarintaliike onnistua? Luulisi, että vähitellen yhä isompi määrä eurooppalaisia alkaa kyllästymään jatkuvaan pakolaisvirtaan ja haluaa pysäyttää sen. Mutta aitojen rakentamisen sijaan vastarinta-armeijan rahoittaminen voisi olla paljon mieluisampaa. Paljon helpompaa on poistaa se syy, mikä ajaa ihmiset pakolaisiksi, kuin pysäyttää koko pakolaisvirta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset