*

Teren totuudenmukaiset ja ehdottoman oikeat mielipiteet Asioita asioiden nimillä

Natsifasistit ja punavihermokuttajat

  • Taisteluretoriikka on sitä itseään huolimatta siitä, kuinka subjektiivisesti hyväksi tai huonoksi lukija kohteen mieltää.
    Taisteluretoriikka on sitä itseään huolimatta siitä, kuinka subjektiivisesti hyväksi tai huonoksi lukija kohteen mieltää.

Viimeisen vuoden aikana suomalainen politiikka, eritoten maahanmuuttopolitiikka, ja sen ympärillä pyörivä debatointi, ovat saavuttaneet poikkeuksellisen matalan tason. Ratkaisukeskeisyys ja asiallinen argumentointi loistavat poissaolollaan, kun keskustelun ääripäät yrittävät väärinymmärtää toisiaan mahdollisimman paljon ja käyvät toistensa kimppuun leimakirveet aseinaan. Ääripäiden välissä oleva poliitikko tai kansalainen ei enää uskalla koskea esimerkiksi maahanmuuttokeskusteluun pitkällä tikullakaan, koska natsifasistin tai punavihermokuttajasuvakin leima on valmiina myös heitä varten, jotka yrittävät oikeasti keskittyä ratkaisemaan maahanmuuttoon liittyviä ongelmia.

Viimeisin käsittämätön paskamyrsky lähti liikkeelle Olli Immosen taannoisesta Facebook-kirjoituksesta, joka sisällöttömyydessään oli poliittisten vastustajien vapaasti tulkittavissa, ja niinhän sitä sitten tulkittiinkin. Tunteisiin vetoavana argumenttina Immosen väitettiin julkaisseen kirjoituksensa Utoyan vuosipäivänä vaikka todellisuudessa Utoyan vuosipäivä oli kolme päivää aikaisemmin. Lisäpontta oppositio sai Immosen kirjoituksen vertaamisesta Breivikin manifestiin samalla, kun ne ilmiselvät erot Immosen ja Breivikin välillä unohdettiin, koska mielikuvituksellisella mustamaalaamisella sai kivasti palstatilaa. Kirjoitusta väitettiin myös poikkeuksellisen sotaisaksi taisteluretoriikkoineen, ja kun lihamylly oli saatu käyntiin, leimattiin samalla koko Perussuomalainen puolue natseiksi, fasisteiksi, rasisteiksi ja rotusortajiksi.

Pöyristyjillä pääsi kuitenkin unohtumaan, että taisteluretoriikkaa ovat käyttäneetmuutkin: Keskusta on taistellut Paavo Väyrysen suulla ja Maaseudun tulevaisuuden sivuilla. Immos-kohun myötä osoittelusormensa vetreyttänyt SDP:n Eero Heinäluoma julisti taistelua Perussuomalaisia vastaan ja SDP:n pää-äänenkannattaja on myös julkaissut puolueen jäsenen taisteluretoriikkaa. KokoomuksenAlexander Stubb kävi taistoon Keskustaa vastaan siinä, missä Kokoomuksessa on myös taisteltu oikeudesta maanpuolustukseen. Vihreät ovat käyneet taistelua mm. avoimuuden ja kohtuuden puolesta sekä avioliiton puolesta siinä, missä Ville Niinistö käytti taisteluretoriikkaaavioliittolakialoitteen puolesta. Vasemmistoliitto on taistellut vasemmistolaisemman yhteiskunnanpuolesta. Li Andersson on suitsuttanut vasemmiston märkää unta luokkataistelusta ja Dan Koivulaaksoa on Kansan Uutisissa tituleerattu ”työväen taistelijaksi” artikkelissa, johon liitetyssä kuvassa Koivulaakso harjoittelee fyysisen väkivallan käyttämistä.

Immosen kärkevääkin, mutta asiallista, kritiikkiä ansainnut kirjoitus on ääripöyristyjien asiattoman yleistämisen ja leimaamisen myötä kääntymässä voitoksi perussuomalaisille. Meillä on unelma-tapahtuman selityksiä vaatineille osanottajille selityksiä tuonut perussuomalaisten Matias Turkkila sai osakseen kiihtyvää buuausta ja vaientamiseen tähtäävää huutamista, mikä sai joukkohurmoksessaan tapahtuman näyttämään Nürnbergin puoluepäivien kaltaiselta joukkosuggestiotapahtumalta. Vaikka poliisi ei löytänyt Immosen kirjoituksesta rikosta, jatkoi, ja jatkaa, osa kärkkäimmistä persuvihaajista mustamaalaamista typerine natsiretoriikkoineen avaten persuille tien lehtien palstoille uhriutumaan. Nyt vuorostaan pöyristyneet Perussuomalaiset kokosivat omasta mielestään kansankiihotukseen syyllistyneiden nimiä ylös ja vastapuolen pöyristyjille oli taas irtopisteitä tiedossa.

Termi ”musta lista” lanseerattiin vain hetkeä Perussuomalaisten tiedotustilaisuuden jälkeen ja Twitter täyttyi poliittisten vastustajien ”mustat listat” tuomitsevista viesteistä. Pöyristyneiden etujoukkoa johtanut Vihreiden Ville Niinistö sattui kuitenkin unohtamaan, että Vihreä Lanka julkaisi 2011 vaalien alla kirjaimellisesti  mustaksi listaksi nimeämänsä listan ilmastonmuutosdenialisteista. Ääripöyristyjien reaktiot jäivät myös laimeiksi, kun IS vuosi sitten julkaisi listan avioliittolakia vastustavista kansanedustajista tai, kun Kansan Uutiset julkaisi listan Kazakstanin markkinoille pyrkivistä yrityksistä. Erilaisia listoja ihmisten poliittisista kannoista, verotiedoista, tekemisistä ja tekemättä jättämisistä, julkaistaan aivan jatkuvalla syötöllä niin poliittisten toimijoiden kuin mediankin toimesta. Pöyristyjien kaksinaismoraali otti jälleen niskalenkin järkiargumenteista.

Tämän kaksoisstandardeja, irrationaalisuutta, tahallista väärinymmärtämistä, uhriutumista ja poliittisen vastustajan neuroottista mustamaalaamista korostavan keskustelutyylin seurauksena monesta tärkeästä poliittisesta aiheesta on tullut Pandoran irtopisteautomaatteja, joista muutama ääripäitä edustava puolue ja poliitikko elävät, ja joihon muut eivät voi koskea pitkällä tikullakaan leimakirveen pelossa.

Kaikilla julkisen keskustelun osapuolilla on tässä petrattavaa. Median tulisi siirtyä click-bait-journalismista ja epäluotettavasta mielipidevaikuttamisesta aidoksi viestinviejäksi, joka kertoo tarinoita värittämättä ja niihin mitään lisäämättä tai niistä poistamatta vain sen, mitä on tapahtunut. Maahanmuuttokriitikoiden tulee vihdoin tajuta imagonhallinnan merkitys ja opetella keskustelemaan ilman inhoreaktioita herättävää yleistämistä, rasismia ja muuta provosointia. Monikulttuurisuusadvokaattien taas tulee antaa rehellisiä vastauksia maahanmuuton todellisista kustannuksista, Suomen julkisen talouden kantokyvystä pakolaisten suhteen, keinoista toimivampaan kotoutumiseen sekä noteerata huoli maahanmuuttopolitiikan seurauksista esimerkiksi Ruotsin ongelmalähiöissä.

Jatkuvalla pöyristymisellä ja uhriutumisella maahanmuuttokeskustelu on ohjattu henkilökohtaiseen nokitteluun, eikä ratkaisua pakolaisongelmaan tai maahanmuuton ongelmiin ole edes mietitty enää aikoihin. Viime aikainen järjetön riitely on lähinnä tehnyt meistä kaikista hieman tyhmempiä ja syventänyt poteroita, joista käsin muuttuvassa maailmassa ei ongelmia ratkaista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Hyvin huomoitu. Tähän kalabaliikkiin pätee harvinaisen hyvin sanonta, paljon melua mutta vähän villoja. Tarkoituksena lienee hukuttaa melun aiheiden vähäisyys ja arkipäiväisyys melun suuruuteen ja pöyristyneeseen moralisointiin. Mutta moralisointihan on paljon läheisempää sukua kaksinaismoraalille kuin moraalille.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara

Ihmisillä on kauhia tarve olla oikeessa! Ei nähdä metsää puilta jne En ole koskaan ymmärtänyt ihmisten niputtamista, jota (varsinkin täällä usarissa) harjoitetaan. Se on puhasta sontaa väittää, että kaikki persut on tätä mieltä, aivan samoin kuin tiedän ettei esim kaikki vasemmistoliittolaiset ole asioista samaa mieltä. Mihin on hävinnyt maalaisjärki ja tapa keskustella asioista asioina?

Matias Härkönen

Kun joku hurahtaa johonkin aatteeseen ja siitä tulee elämäntapa, niin ajatuksistaan on vaikea päästä eroon ja vihollisia pitää hakea vaikka hakemalla. Äärivasemmisto ja anarkistit näkee rasismia joka paikassa, äärioikeistolaiset näkevät kaiken vain maahanmuuttajien vikana. Kun koko elämä ja kaveripiiri pyörii näiden asioiden ympärillä, niin ei se ihme että väärinymmärtäjiä on valtavasti.

Pahinta on vain se, että media lähtee usein mukaan näiden väärinymmärtäjien ja tahallaan loukkaantujien mukaan.

Käyttäjän AriTero kuva
Ari Tero

Tässä tutkittua tietoa, lainattu osuus.

Fundamentalismi on pahaksi uskonnossa, politiikassa ja mediassa. Fundamentalismi rajoittaa ihmisen omaa ajattelua tai tekee ajattelun tarpeettomaksi, joku on ajatellut sinun puolestasi.

" Fundamentalististen liikkeiden piirteitä
Fundamentalismilla on taipumus määritellä vihollisensa, joita voivat olla esimerkiksi moderni kehitys, sekularismi tai lännen ylivalta. Fundamentalismi on moniselitteinen reaktio yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin muutoksiin, jossa pyritään säilyttämään oma identiteetti muutospaineiden keskellä.
Fundamentalistista yhteisöä pitää usein koossa karismaattinen johtaja. Fundamentalismiin kuuluu vahva ryhmäsidonnaisuus, mikä antaa jäsenille voimakkaan yhteenkuuluvuuden tunteen. "

Käyppä sitten rakentavaa keskustelua tällaisen henkilön tai ryhmän kanssa, ei tule onnistumaan.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala
Jaakko Häkkinen

Nuo ihmiset lilluvat niin syvissä viholliskuvitelmissa, että vaikka vastapuoli sanoisi "kengännumeroni on 43", siitä pöyristyttäisiin, koska varmasti jollain kuuluisalla natsilla tai kommunistilla oli sama kengännumero, eikä lausunnolla olisi eroa Auschwitzin kenkien riisuttamisen päiväänkään kuin muutama kuukausi.

Heikkoluonteiset ihmiset tulevat vedetyksi syvälle omaan blokkiinsa.
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/200886-blokk...

Käyttäjän VillePaavolainen kuva
Ville Paavolainen

Meinasin juuri blokkejasi linkata... vaikka syyllistyn itse noihin lokerointeihin kyllä hyvin helposti. Toisaalta en ammu yhdestä poterosta. Toisaalta se on vaikeaa olla ilman puoluetta, kun pitää kaikkien kanssa olla erimieltä ja saa leimoja joka suunnasta niin että osa on suorastaan vastakkaisia

Jaakko Häkkinen

Siitä tietää tarkkailevansa maailmaa objektiivisesti, kun vastakkaisista poteroista molemmista haukutaan puolueelliseksi. :) Eihän se helppoa... Paljon enemmän saavat tykkäyksiä sellaiset, jotka "tunnustavat väriä".

Jarmo Skog

Yli menee molemmilta osapuolilta, mutta pari huomiota retoriikasta

1) Taistelu. Tavallinen sana politiikassa ja muutenkin, mutta pelkän yhden sanan bongaaminen eri teksteistä ja niiden rinnastaminen on typerää. Kyllä kyse on myös kontekstista, vivahteista ja sisällöstä. On yksinkertaisesti tyhmäksi heittäytymistä verrata sanaa 'valtataistelu' (linkkisi Maaseudun tulevaisuuteen) siihen, että kuulutetaan kannattajia taisteluun vihollisia vastaan, taisteluun, jossa vahvimmat nousevat kunniaan ja vihollinen kohtaa tuskaisen lopun.

En arvaile mitä Immonen tarkoitti, mutta jos näissä teksteissä ei näe mitään eroa niin luetun ymmärtäminen on heikkoa.

2) Pöyristyjät. Immosen viestiin reagoivat pöyristyjät, tai ilmeisesti vieläpä ÄÄRIpöyristyjät ,jotka saivat "joukkohurmoksessaan tapahtuman näyttämään Nürnbergin puoluepäivien kaltaiselta joukkosuggestiotapahtumalta.". Kovin on neutraalia Sammallahdenkin kieli. Ymmärtääkseni kirjoituksen tarkoituksena on kritisoida Immosen saamia natsirinnastuksia, mutta samalla natsikortti viuhuu toiseen suuntaan. Melko tympäännyttävää.

3) Putkonen kokosi listan, ja vastapuolelle oli irtopisteitä tiedossa. Niin. Jos pelleilylinjalle lähdetään niin kyllä siinä itsensä suohon vedetään. Tässä saadaan jotenkin tämä Putkosen lista kuulostamaan melkein näiden "pöyristyjien" operaatiolta. Tähän voi vaan sanoa sen klassisen "Ne tekevät sen itse."

Myös siihen vedotaan että rikosta ei tehty mutta arvostelu jatkuu. Ilmeisesti politiikassa tulee tehdä rikos että sitä saisi arvostella?

Sinänsä olen samaa mieltä kirjoituksen pääpointista, kunnollista keskustelua ei tunnu olevan vaan enemmänkin syyttelyä ja huutelua. Siksi ihmettelenkin Sammallahden kirjoitustapaa, joka noudattaa hyvin tätä kärjistämisen kierrettä natsivertauksineen ja ääripöyristyjineen.

Käyttäjän teresammallahti kuva
Tere Sammallahti

Kertasin vain tapahtuman niin kuin ne ovat nähdäkseni menneet. En ottanut kantaa siihen, kummalla on ollut enemmän syytä pöyristyä tai pöyristyttävämmät kommentit. En myöskään ottanut kantaa rikoksen merkitykseen kritiikin perusteena, vaan sanoin, kuinka perussuomalaiset asian tulkitsivat. Molempien osapuolten käytös on ollut alta riman eikä se ole vienyt meitä lähemmäs innovaatiota maahanmuuttopolitiikassa.

Natsivertauksia ja termiä ääripöyristyminen käytin tehokeinona, jotta nämä poteroissaan istuvat entiteetit näkisivät oman kaksinaismoraalinsa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset