Teren totuudenmukaiset ja ehdottoman oikeat mielipiteet Asioita asioiden nimillä

Argumentit pakkoruotsin puolesta

Tuoreessa Åbo Akademin tekemässä tutkimuksessa todettiin täysin yllätyksettömästi, että suurin osa suomalaisista luopuisi pakollisesta ruotsinkielen opiskelusta. Yllätyksenä tulee ennemminkin se, että näin selkeiden tulosten myötä poliitikot edelleen seisovat nykyisen lainsäädännön takana tukeutuen todennäköisesti samoihin köyhiin argumentin irvikuviin, joita meille on toitotettu vuosikymmeniä peruskouluissa ja pakkoruotsin kannattajien propagandassa

Varsin pienellä aivosolujen raaputtelulla pakkoruotsin puolesta esitetyt argumentit osoittautuvat vettä pitämättömiksi väittämiksi. Kirjasin alle vuosien varrella kuulemani väittämät pakkoruotsin puolesta sekä vasta-argumentit niihin.

1. Suomi on kaksikielinen maa/Suomen täytyy pysyä kaksikielisenä maana

Humen giljotiinin tiputtua tämän argumentin ei pitäisi enää kelvata julkiseen keskusteluun, mutta viihdytetään nyt itseämme. Arkikielessä kaksikielisyydellä tarkoitetaan sitä, että Suomessa puhutaan lain velvoittamina hallintokielinä suomea ja ruotsia. Lakeja voidaan kuitenkin muuttaa ja huonoja lakeja meillä on jopa velvollisuus muuttaa. Kaksikielisyyteen vetoamisessa onkin kyse kehäpäätelmästä: Koska Suomi on kaksikielinen maa, Suomen tulee olla kaksikielinen maa, koska Suomi on kaksikielinen maa, Suomen tulee olla kaksikielinen maa, jne, jne.

Todellisuudessa suomalaiset puhuvat äidinkielinään kymmeniä eri kieliä. Me siis olemme monikielinen maa, emme suinkaan vain kaksikielinen maa. Koska kaikille kielille ei voida järjestää enemmistöä velvoittavaa erityiskohtelua, on julkishallinnossa syytä pitää hallintokielenä vain sitä yhtä kieltä, jota kaikkien suomalaisten voidaan olettaa puhuvan. Toki esimerkiksi ruotsinkielisissä kunnissa voidaan, ainakin minun mielestäni, ottaa äänestysoikeutettujen kuntalaisten siunauksella hallintokieleksi myös ruotsi.

2. Ruotsin kieli on osa suomalaista kulttuuria/yhteiskuntaa/identiteettiä

Työnnetään Humen giljotiini taas nurkkaan jäähtymään. Kulttuuri on kokoelma totuttuja käyttäytymismalleja, arvoja, asenteita, ja niin edespäin. Kulttuuri on olemassa joka tapauksessa ja se kehittyy mainiosti yksilöiden vapaassa vuorovaikutuksessa. Jos vuosikymmenien aatteellisesta pakottamisesta ja aivopesusta huolimatta suomalaiset haluavat luopua ruotsin kielen erityisasemasta, niin silloin ruotsin kieli ei ole niin tärkeä osa suomalaisten identiteettiä, kulttuuriamme tai yhteiskuntaamme, kuin pakkoruotsin kannatajat antavat ymmärtää.

3. Meidän täytyy taata kielivähemmistöille palvelut heidän omalla kielellään

Varmasti pitääkin taata niin, ettei kenenkään henkiriepu jää kielitaidosta kiinni. Julkisia palveluita käyttäville kielitaidottomille voidaan varmasti järjestää tulkkauspalvelut, kuten jo nyt tehdään kielitaidottomien julkishallinnon asiakkaiden kohdalla. Eikä pakkoruotsin tai juridisen kaksikielisyysvelvoitteen lakkautus tietenkään johda siihen, että ruotsin kieli unohtuisi suomalaisilta palvelualan ammattilaisilta. Ruotsinkielisissä kunnissa julkishallinnon työntekijöiltä varmaankin odotettaisiin tyydyttävää ruotsin kielen taitoa vaikkei valtiovalta sitä pakolliseksi määräisikään

On kohtuutonta velvoittaa monimiljoonainen kansa opettelemaan pientä vähemmistökieltä, ja vielä maksamaan järjestelmän kulut, jotta pieni osa suomalaisista voisi olla käyttämättä kieltä, jonka he osaavat varsin mainiosti. Muutenkin jokaiselta Suomessa asuvalta voidaan perustellusti odottaa sellaista viitseliäisyyttä, että opettelisi sen kielen, jota täällä lähes kaikki puhuvat ja jolla täällä pärjää. Jos ei halua opetella, niin sitten on opettelematta, mutta samalla sopii olla vaatimatta meitä muita tuon lyhytnäköisen henkilökohtaisen ratkaisun sijaiskärsijöiksi.

4. Pakkoruotsin poistolla yritetään tuhota suomenruotsalaisten kulttuuri

Eikä yritetä, sillä vain yritetään vapauttaa suomalaiset opiskelemaan sellaisia kieliä, joista kokevat olevan oikeasti hyötyä itselleen. Toisaalta, jos suomenruotsalainen kulttuuri kuolee pakkoruotsin ja kaksikielisyyden juridisen purkamisen myötä, niin sehän vain osoittaa sen, ettei pakkoruotsi kohdan 2. mukaisesti ole osa suomalaista kulttuuria ja identiteettiä. Terve ja elinkelpoinen kulttuuri elää ilman keskushallinnon asettamaa pakkoa ja miljardien eurojen tukirahoja. Jos joku pitää edustamaansa kulttuuria ehdottoman tärkeänä, on tietysti vapaa edistämään sen elinkelpoisuutta omalla panoksellaan muita pakottamatta.

5. Emmehän me keskustele ”pakkomatematiikan” poistamisestakaan/ruotsi on yleissivistävä kieli.

Matematiikka kehittää matemaattis-loogista päättelykykyä, eli ongelmanratkaisukykyä, ja sitä tarvitsee poikkeuksetta jokainen ihminen tällä planeetalla. Se on universaali työkalu ja kieli, jolla ihmiskunta tutkii ja oppii ymmärtämään miten maailmankaikkeutemme toimii. Matemaattis-looginen ymmärrys ja tutkiminen on antanut ihmiskunnalle mahdollisuuden nousta keräilevistä nomadikulttuureista ja barbaarisista heimoyhteiskunnista demokraattisiksi teknologiayhteiskunniksi.

Matematiikka on lennättänyt meidät niin kuuhun kuin Pattayallekin. Matematiikan ansiosta meillä on termi ”tietotekniikka” ja se on nostanut elintasomme ihmiskunnan historiassa ennen näkemättömälle tasolle. Matematiikan ansiosta tiedämme mitä tapahtui vain silmänräpäystä ennen universumimme syntyä ja ymmärrämme planeettamme biosfäärin monimutkaista toimintaa paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Matematiikan ansiosta ihmiskunta tulee vielä löytämään tiensä ulos energiakriiseistä ja luonnonresurssien tähden käydyistä sodista.

Vielä vuonna 2014 ruotsinkielinen maailmankolkka menee sekaisin, kun joku veronmaksajien rahoilla leveästi elävä kuninkaallinen onnistuu lisääntymään jonkun muun kuin lähisukulaisensa kanssa. Lienee sanomattakin selvää, että ruotsin kielellä ei ole luonnontieteiden kivijalkana toimivan matematiikan kaltaisia, ihmiskunnan kehityksen kannalta kriittisiä ja yleissivistäviä, ominaisuuksia.

6. Ruotsin kieli on portti muihin kieliin

Tämä peruskoulun opettajan lempilausahdus on tietysti omalla tavallaan totta, mutta totta on myös minkä tahansa muunkin kielen kohdalla. Mitä useampaa kieltä osaat ja ymmärrät, sitä todennäköisemmin olet harjoittanut aivosi ymmärtämään kielioppirakenteita ja muistamaan sanoja. Viittä eri kieltä enemmän tai vähemmän opiskelleena uskallan väittää, että paras portti muihin kieliin on tarpeesta syntyvä motivaatio.

Todellisuus lienee kuitenkin se, että suurin osa meistä ei tarvitse ruotsia yhtään mihinkään. Jos tarvitsisimme, ei ruotsin kielen osaamisen taso olisi Suomessa niin heikko.

7. Ruotsi on yhteispohjoismaalainen kieli/suomalaiset tarvitsevat ruotsia kaupankäyntiin Skandinaviassa

Näin varmasti onkin, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Annetaan heidän, jotka haluavat menestyä pohjoismaisilla markkinoilla, opetella pohjoismaisia kieliä niin halutessaan. Monilla suomalaisilla, eritoten nuorilla, on kuitenkin intressit jossain aivan muualla kuin pohjoismaissa. Meille kaikille on parempi, jos näille suomalaisille annetaan mahdollisuus pärjätä haluamillaan kielillä ilman tarpeettoman ruotsin kielen opiskelun aiheuttamaa painolastia.

 

Mielestäni paras vaihtoehto olisi se, että valtionhallinto siirtyisi yksikieliseksi ja tarjoaisi kielitaidottomille tulkkauspalvelut. Kunnallishallinnot saisivat päättää äänestäjiensä ohjauksessa siitä, tarjotaanko palvelut ensimmäisellä kotimaisella vai otetaanko palettiin mukaan myös joku muu kieli.

Kouluissa voitaisiin jatkossa opiskella suomea sekä kahta muuta pakollista, mutta vapaavalintaista kieltä koulujen resurssien puitteissa tietenkin. Uskon, että näin ruotsin kielen tunnit muuttuisivat niin opettajille kuin kieltä opiskelemaan motivoituneille oppilaillekin mielekkäämmiksi. Lopputuloksena olisi tehokkaampaa oppimista kaikissa kieliryhmissä sekä kielitaitoisempia suomalaisia, jolloin yritykset ja julkishallinto voisivat taata laadukkaammat vieraskieliset palvelut, oli kyse sitten ruotsin kielestä tai jostain muusta kielestä.

 

Toivoisinkin juridista kaksikielisyyttä ja pakkoruotsia puoltavia tuomaan esille näkemyksiään siitä, miksi ehdottamani kaltainen järjestelmä ei voisi toimia? Olenko unohtanut jonkin tärkeän argumentin, jolla status quon säilyttäminen olisikin perusteltua?

PS. Huomautan vielä, etten henkilökohtaisesti usko edes suurimman osan ruotsinkielisistä kannattavan sen enempää pakkoruotsia kuin juridista kaksikielisyyttäkään. Vastahangassa lienee enää pieni, mutta äänekäs vähemmistö, jonka ajatusmaailman suurin osa poliitikoistamme ikävä kyllä vielä jakaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

Suomen uusi hallitus tulee pitämään pakkoruotsin. Onko se järkevää? Ei kiinnosta minua.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Hyvä kirjoitus, puuttuisin tosin tähän kliseeseen joka liittyy siihen todisteluun kuinka hyödytön ruotsi on:

"Todellisuus lienee kuitenkin se, että suurin osa meistä ei tarvitse ruotsia yhtään mihinkään. Jos tarvitsisimme, ei ruotsin kielen osaamisen taso olisi Suomessa niin heikko."

Ruotsin taito suomalaisilla ei ole mitenkään heikko, joskaan se ei ole aktiivinen. Aktiivinen käyttö voi olla harvinaista, mutta passiivisen kielitaidon merkityksen huomaa vasta sitten, kun sitä ei ole lainkaan.

Suomalainen käy muina miehinä laivareissulla Tukholmassa ja tietää koko ajan mitä kylteissä ja liikenteenohjaimissa lukee, Ruotsista tulee uutisinkkejä, suomalainen tietää heti, mistä niissä on kyse, vaikkei koko lauseita ymmärräkään, kun SD:n pojat ovat laukoneet jotain legendaarista Ruotsissa, nuivalisto tietää jo mitä on meneillään, ennen kuin uutistoimistot ovat tehneet käännöstöitä, nämä ovat niin automaattisia juttuja, ettei itse tule ajatelleeksi, vaikkei aktiivisesti tuottaisi kieltä. Kielitaito on olemista poissa pimennosta, heikkonakin.

M.A. Numminen on sanonut aika hyvin, että ruotsin hiivuttamisen jälkeen Suomi alkaa eriytyä n. 60 vuodessa omaksi pieneksi saarekkeekseen, joka ei kuulu enää Pohjoismaiseen perheeseen ja alkaa olla henkisesti osa itäistä Eurooppaa.

Tärkeintä mitä ihmiset tahtovat. Itselleni tämä asia on yhdentekevä, oma kielipalettini on niin laaja ettei asia koske omia tuntemuksiani. Kansalaisaloitemiesten sivistysvaliokuntakeskustelussa kävi kuitenkin ilmi, että kielitaitoa pyritään enemmänkin supistamaan ja löysäämään kuin laajentamaan, ja ihmisten oppimiskykyä pidetään huonompana kuin ennen. Ymmärrän hyvin, että Donner kutsui tätä joukkoa "tyhmien divisioonaksi". Hänelle asia on tietysti käsittämätön, koska hänen isänsä, isoisänsä ja setänsä taistelivat suomen kielen aseman puolesta ja loihtivat arvostusta ja tieteellistä näkökulmaa fenno-ugristista kieliperhettä kohtaan.

Eri asia sitten, minkälaisen arvon laitamme kielille. Ehkä niitä oikeasti ei nykymaailmassa tarvitse. Kertoihan Heikki Orsila, että kaiken voi tuoda teknologialla ihmisten eteen.

Itseäni on tässä keskustelussa häirinnyt tarpeettoman suuri kielen taidon mustamaalaaminen, opetusaineen mustamaalaaminen, piilotetut antipatiat ja kummalliset mielikuvat. Jokaisella on eri näkemys, miten asioiden pitäisi olla. Toisten mielestä englanti riittää, jotkut maalailevat epärealistisia kuvia hurjista kielipaleteista joita kaikki oppivat. Hurja sekamelska, ja sen sanotaan jakavan kansaa?

Disclaimer: täällä kun pitää kuulemma erikseen muistuttaa, ettei halua pakottaa mitään tai tulee vihapostia meiliin. Niin sanotaan nyt, että en halua pakottaa mitään enkä halua vihapostia meiliin. Haluan, että ihmiset eivät sorru tarpeettomasti mustamaalaamiseen tai väheksy sitä, mitä ovat oppineet.

Jaakko Häkkinen

"M.A. Numminen on sanonut aika hyvin, että ruotsin hiivuttamisen jälkeen Suomi alkaa eriytyä n. 60 vuodessa omaksi pieneksi saarekkeekseen, joka ei kuulu enää Pohjoismaiseen perheeseen ja alkaa olla henkisesti osa itäistä Eurooppaa."
-- Vainoharhaista ja perusteetonta. Suomi pääsee laajemmin maailman yhteyteen, kun useampi suomalainen osaa isoja kieliä eikä vain pientä pohjoismaalaista kieltä englannin lisäksi. Vai onko Petrasta ja Maukasta espanjankielinen ja saksankielinen maailma eristäytynyttä Itä-Eurooppaa?

"Kansalaisaloitemiesten sivistysvaliokuntakeskustelussa kävi kuitenkin ilmi, että kielitaitoa pyritään enemmänkin supistamaan ja löysäämään kuin laajentamaan, ja ihmisten oppimiskykyä pidetään huonompana kuin ennen."
-- Ei pidä paikkaansa. Toki yksilöllisiä eroja pitäisi huomioida: joillekuille olisi parempi tarjota lisää englantia, koska yksi hyvä kieli on käyttökelpoisempi kuin kaksi alkeistasolle jäänyttä.

"Itseäni on tässä keskustelussa häirinnyt tarpeettoman suuri kielen taidon mustamaalaaminen, opetusaineen mustamaalaaminen, piilotetut antipatiat ja kummalliset mielikuvat."
-- Sinulla on tapana nähdä sellaisia silloinkin, kun niitä ei ole. Oma poteroon kaivettu tausta-asenteesi valitettavasti ohjaa tulkintaasi. Toivoisin, että voisit palata asialliseen keskusteluun ja luopua henkilöitä kohtaan kehittämistäsi antipatioista.

"Haluan, että ihmiset eivät sorru tarpeettomasti mustamaalaamiseen"
-- Aamen! Toivottavasti toteutat tuota itsekin. :-) Et ole vieläkään korjannut mustamaalaavaa valhettasi täältä:
http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/18218...

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Nykyisen opetussuunnitelmankannattajan näkökulmasta on hyvä, että tässä kirjoituksessa nyt vastustetaan sekä ns. pakkoruotsia että Suomen perustuslaillista kaksikielisyyttä. Valtiosääntöuudistuksen valmisteluhan kestäisi 15 vuotta, mutta opetussuunnitelman voisi muuttaa yhdellä päätöksellä.

Voimme laatia nelikentän (joskaan tässä ei voi esittää) jossa ulottuvuuksina on

Suomen perustuslaillinen kaksikielisyys, A+ tai A-;
Kouluruotsin pakollisuus, B+ tai B-.

(En tosin tiedä, onko laatikossa A-; B+ ketään, joka siis vastustaisi perustuslaillista kaksikielisyyttä mutta kannattaisi kouluruotsin pakollisuutta.)

Kirjoittaja sijoittaa itsensä laatikkoon A-;B-. Kuitenkin suurin osa ns. pakkoruotsin vastustajista sijoittuu laatikkoon A+; B-.

Pakkoruotsiulottuvuudella vastustajat jakautuvat niihin, jotka haluavat kouluruotsille vaihtoehtoisia muita vieraita kieliä (saksa, ranska ym.), ja toisaalta niihin, jotka haluavat kouluruotsille vaihtoehtoisia muita vapaavalintaisia oppinaineita (ohjelmointi, ammunta tms.)

Jälkimmäisessä tapauksessa kansalaisten kielitaito supistuisi entisestään. Ensimmäisessä tapauksessa perusopetuksen kustannukset taas kasvaisivat, mihin opetuksen järjestäjillä ei ole halua tai varaa. Jos haluaa esittää uudistuksia, sitten pitäisi osoittaa, mistä saadaan niiden toteuttamiseen tarvittavat varat.

Jos oletetaan, että Suomen tai Helsingin kaupungin – Helsingfors stad kaksikielisyys säilyy, sitten ruotsin osaamisesta on Suomessa kaikille ihmisille erilaisia hyötyjä monenlaisissa tilanteissa. Mahdollisia hyötyjä voisi listata sata tai vaikka 500 erilaista. Kukin yksittäinen hyöty saattaa olla erikseen tarkasteltuna vähäpätöinen ja epätodennäköinen, mutta yhteensä mahdolliset hyödyt kuitenkin painavat varsin paljon, eikä kaikkea edes voi tietää etukäteen. Saksan tai venäjän osaamisella ei ole Suomessa vastaavia hyötyjä ja käyttömahdollisuuksia

Jaakko Häkkinen

"Toivoisinkin juridista kaksikielisyyttä ja pakkoruotsia puoltavia tuomaan esille näkemyksiään siitä, miksi ehdottamani kaltainen järjestelmä ei voisi toimia? Olenko unohtanut jonkin tärkeän argumentin, jolla status quon säilyttäminen olisikin perusteltua?"
-- Et ole unohtanut: parempia argumentteja ei ole olemassa. Tokihan RKP muuten julistaisi niitä jokaisessa haastattelussa. Mutta ei, he tyytyvät umpisurkeaan pakkomatematiikkaansa.

Käyttäjän tuomosalovaara kuva
Tuomo Salovaara

Erinomainen puheenvuoro, Tere!

Paras kuvaus suomalaisesta kielipolitiikasta pitkään aikaan.

Käyttäjän JairiPalonen kuva
Jairi Palonen

Perustuslain mukainen kieliväestöjen tasapuolinen kohtelu ei nykykäytännöissä toteudu, koska nyt sovelletut perusteet ovat toiselle väestölle edulliset ja toiselle epäedulliset.

– Ruotsin opiskelun pakollisuus perustuu yhteiskunnan, ei yksilön tarpeeseen. Ruotsinkieliselle tämä yhteiskunnan tarve on sama kuin yksilön tarve. Suomenkieliselle ei, koska suuri osa kansasta ei tarvitse ruotsin kieltä arkielämässään, toisin kuin ruotsinkieliset suomen kieltä.

– Ruotsin kieli – osana suomalaisten identiteettiä – ei ole myöskään sellainen suomenkielisten tarve, josta valtio voisi määrätä. Tämäkin ruotsin pakollisuuden peruste on siis vähintäänkin kiistanalainen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset