Teren totuudenmukaiset ja ehdottoman oikeat mielipiteet Asioita asioiden nimillä

Tasa-arvo on muuttunut lyömäaseeksi

Suomalaista yhteiskuntaa on taas muistettu syyllistää ja tasa-arvokeskustelun osapuolten välistä kuilua syventää taannoisen naistenpäivän ja tasa-arvon päivän kunniaksi. Rintaman toisella puolella ovat veronmaksajien rahoilla koulutetut ja työllistetyt uusfeministit ja man-ginat, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen löytää kaikkialta yhteiskuntamme sopukoista merkkejä naisten sortamisesta. Rintaman toisella puolella asemiaan vahvistavat ”punaviherfemakkoja" vihaavat arvokonservatiivit  ja laasaslaiset krokotiilinkyyneleitä vuodattavat sukupuoliteoreetikot.

Rintamien välissä seisonee suurin osa suomalaisista, jotka turhautuvat tasa-arvoa käsittelevissä nettikeskusteluissa tai jäävät ristituleen makaamaan jääden sitten rynnäköissä jalkoihin. Järkevä, rehellinen ja analysoiva tasa-arvokeskustelu on talloutunut eturyhmäpolitikoinnin jalkoihin. Tästä kärsivät kaikki muut paitsi nämä pienet ja äänekkään eturyhmät.

Keskustelun kannalta olisi tärkeää määritellä, mitä termillä ”tasa-arvo” tarkoitetaan. Tasa-arvo on kovaäänisimpien vänkääjien ansiosta muuttunut kvasitermiksi, joka voi sisältää niin positiivisen kuin negatiivisenkin konnotaation aina puhujan etukäteen valitseman agendan mukaan. Tasa-arvo terminä on siis retorinen lyömäase tai kilpi, ei argumentti. Sama henkilö voi liittää tasa-arvoon negatiivisen konnotaation vastustaessaan vaikkapa sukupuolineutraalia avioliittolakia, mutta kuitenkin nojata siihen vaatiessaan erityiskohtelua omalle viiteryhmälleen. Vastakohtaisesti tasa-arvoon saatetaan vedota sukupuolineutraalin avioliittolain kohdalla, mutta samalla sylkeä koko termin päälle puhuttaessa asevelvollisuudesta.

Minun ihanneyhteiskunnassani tasa-arvo toteutuisi seuraavalla tavalla; kaikilla yhteiskunnan täysin oikeustoimikelpoisilla ihmisillä tulisi olla samat yhteiskunnalliset oikeudet ja velvollisuudet. Lakiinkaan kirjatut oikeudet tai velvollisuudet eivät saa viedä ihmiseltä oikeutta päättää, mitä kehollaan ja omaisuudellaan tekee, kunhan se ei rajoita toisten ihmisten oikeuksia tehdä omalla kehollaan ja omaisuudellaan samoin.

Ihmisten mielipiteitä ja asenteita taas ei ole oikeutettua muokata turvautuen kaikkien veronmaksajien kustantamaan valtion väkivalta- tai propagandakoneistoon. Vähiten lakeja ja asenteita on syytä muuttaa silloin, kun tasa-arvoaktiivi ei osaa konkreettisesti ja johdonmukaisesti perustella kantaansa. Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan varapuheenjohtaja Tarja Filatov antoi tästä oman taidonnäytteensä muutamia päiviä sitten Verkkouutisille. Myös spektrin toisessa päässä Henry Laasanen on kunnostautunut leimaamaan syrjinnäksi ja epätasa-arvoksi kaiken sen, mikä ei mahdu hänen subjektiiviseen maailmankuvaansa.

Kenenkään aate ei ole niin ylivertainen, että sen eteenpäin ajamiseksi muita suomalaisia pitäisi vankilatuomion uhalla verottaa. Näin kuitenkin tehdään esimerkiksi tasa-arvovaltuutetun, tasa-arvoasiain neuvottelukunnan tai työsuojeluvaltuutettujen valvomien lakisääteisten tasa-arvosuunnitelmien muodossa. Vapaissa länsimaisissa demokratioissa ei pidetä mielipidevankeja, vaan vankilatuomioiden jakaminen toisinajattelijoille on tunnusomaista lähinnä diktatuureille ja teokratioille. Lainsäädäntönsä puolesta Suomi kuuluu tuohon jälkimmäiseen ryhmään, koska täällä jaetaan tuomioita jopa perusteltujen mielipiteiden julki tuomisesta sekä verotetaan keskushallinnon jalustalle nostaman aatemaailman propagoimiseksi.

Tasa-arvo-ongelmana pidetään myös yksityisyrittäjien oikeutta valita asiakkaansa. Tämä oikeus onkin lainsäädännöllä käytännössä poistettu ja yksityisyrittäjä velvoitetaan tarjoamaan palveluitaan myös ihmisille, joita heidän ei oman itsemääräämisoikeutensa puitteissa pitäisi olla velvollinen palvelemaan. Myös eri viiteryhmien keskimääräistä työllistymistä yksityiselle sektorille pidetään tasa-arvo-ongelmana, aivan niin kuin työnhakijan oikeus tulla työllistetyksi haluamaansa työpaikkaan olisi isompi kuin työnantajan oikeus valita kenet haluaa työllistää. Julkinen sektori on sitten asia erikseen, mutta sielläkin pitäisi katsoa ennemmin pätevyyttä kuin sukupuolta tai puoluekirjaa, kuten nykyään on tapana.

Jos näet edellä mainitut esimerkit tasa-arvo-ongelmina, niin pysähdy hetkeksi  miettimään: Ovatko ympäripyöreät puheet ja perusteeton syyttely seksismistä todella merkki yhteiskunnan rakenteissa piilevästä epätasa-arvosta? Onko naisilla todella velvollisuus harrastaa seksiä kenenkään muun kuin itselleen parhaaksi katsoman partnerin kanssa? Miksi yksityisyrittäjällä tulisi olla lakiin kirjattu velvollisuus palvella juuri sinua ihonvärisi tai sukupuolesi takia? Miksi yksityisen sektorin firmalla ei tulisi olla oikeutta palkata juuri sellaista henkilöä kuin itse haluavat?

Jotta tasa-arvo terminä saa jälleen sille kuuluvan arvon, täytyy uusfeminismin paradigma, ”sinun oikeutesi loppuvat siihen, mistä minun tunteeni alkavat”, hylätä. Jotta yhteiskunnallinen keskustelu aiheesta tervehtyy, ei tasa-arvoa enää voida määritellä ihmisten subjektiivisten kokemusten kautta, vaan sen käyttöön ja määrittelemiseen on älyllisen rehellisyyden nimissä ulotettava vaatimus rationaalisuudesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Tasa-arvo ja sen tavoitteet ovat jatkuvan neuvottelun varaisia asioita ja tämän hetken keskeisimmät teemat (sukupuolten välisestä tasa-arvosta) löytyvät jäsennellysti esimerkiksi hallituksen tasa-arvo-ohjelmasta tai tasa-arvoselonteosta.

Julkinen keskustelu aiheesta on toki haastavaa väärinymmärrysten ja tahallisten kärjistysten (provokaatioiden) vuoksi, sen vuoksi on mainio juttu, että tavoitteet on keskitetysti kirjattuina "edunvalvontajärjestöjen" hyväkayminä. Esimerkiksi palkansaajamiesten ja -naisten välinen tilastollinen palkkaero on lukuisten analyysien ja kvantitatiivisten tutkimusten perusteella rakenteellinen naisten syrjintää työelämässä indikoiva tasa-arvo-ongelma. Vastaavasti mieserityisiä tasa-arvopoikkeamia löytyy koulutuksesta, miesten rooliahtaudesta, asevelvollisuuslaista, lasilattiailmiöstä,,,,

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor

Jatkuvien valheiden viljely joka puolella on pahinta myrkkyä tasa-arvolle. Juuri asioiden yksinkertaistaminen aiheuttaa järjettömiä väitteitä. Naisten 80 centin euro on todistettu valheeksi monen eri tahon toimesta.

Ellei tasa-arvo lain tavoite pykälää voida edes muotoilla tasa-arvoiseen malliin pohdituttaa koko tasa-arvon tavoite.

Hallituksen ja viranomaiskoneiston suurimmat ongelmat ovat femokratia ja feministisen kuvan tavoittelu. Järjettömimpiä tavoitteita oli miesnäkökulman tuomisesta annettu lausuma. Tätä tuodessa pitäisi kuulemma tätä pohtivaan ryhmään tuoda feminististä näkemystä. Miksi naisnäkökulmaa tuodessa ei vaadita sitten miesasiamiehiä istumaan samassa yhteydessä? Nykyinen tasa-arvo yksi nauru. Se on miekka jolla feministit vaativat naisille etuoikeuksia, jonka ainoa peruste on naiseksi syntyminen. Egalitarismi olisi oikeaa tasa-arvoa.

Kissan pöydälle nosto olisi suurimmasta epätasa-arvosta keskustelu. Yhden sukupuolen kansalaisvelvoite.

Onneksi meillä on äijäfeministejä pitämässä yllä femokratiaa. Naiset eivät yksistään siihen pystyisi.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Vaikuttaa varmaankin jankkaamiselta, mutta palkkaeron käsite on varsin selkeä henkilöille, jotka työskentelevät palkansaajien tai työnantajien edustajina, työelämän tutkijoina tai yhteiskuntatieteilijöinä. Tilastollinen fakta on siis kyseessä, kun sanotaan, että naisen euro (palkansaajana) on 81...83 senttiä.

Naiset työskentelevät keskimäärin edelleen matalammin palkatuissa ammateissa ja työtehtävissä eikä ilmiön keskeisin syy ole naisten halu hakeutua nimenomaan matalapalkka-aloille - ammattinvalintaa ohjaa edelleen lukuisa joukko mielikuva-asenteita (stereotyyppisia rooliodotuksia) ja myös työelämää säätelevä lainsäädäntö yhdessä vakiintuneiden käytäntöjen kanssa vaikeuttaa valintojen tekemistä ohi normatiivisten roolien - muun muassa miesten mahdollisuudet jäädä vanhempainvapaille kotiin lasta hoitamaan ovat rajoitetut.

Töiden arvottaminen ns. tuottavuuden mukaan on myös miettimisen arvoinen seikka - yritykselle voittoa tuottavien tavaroiden valmistaminen teollisuudessa on selkeästi arvioitavissa tuottavuudeltaan sen taloudellisen lisäarvon puolesta. Keskussairaalan sairaanhoitajan työ taas ei välittömästi tuota lainkaan näkyvää rahallista tulosta omistajille, mutta tuskin kenelläkään on kanttia väittää sairaanhoitajan työtä vähäarvoiseksi.

Palkkaerokysymys on toki vain yksi osa kokonaisuudesta ja miesjärjestöistä on noussut viime vuosina uudentyyppisiä tasa-arvokysymyksiä esille runsaastikin, tasa-arvo ei siis mielestäni ole tätänykyä feministisen naisasialiikkeen hallinnoimaa aluetta. Miessakeilla esimerkiksi on esimerkillinen lähestymistapa sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja mieserityisyyteen...

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor Vastaus kommenttiin #3

Puhuu herra joka pyrkii poistamaan kaikki kommentit omista blogeistaa. Lyhyillä vastaus ajoilla, sulkemalla vastaukset kirjoitettuaan vastauksia toisten kirjoituksiin. Pauli Sumasen bannaaminen on yksi melko hyvä esimerkki kritiikin kestämättömyydestä. Kerran puhut "totuutta" miksi se ei kestä kritiikkiä?

Naisen euro käsityksesi on propagandaa, jossa ei huomioida kaikkia aspekteja. Etkä ole edelleen pystynyt kertomaan miksi Sumasen tilastolliset analyysit eivät olisi oikeita. Ei ole olemassa tilastollista faktaa. Jokainen tilasto perustuu johonkin tulkintaa, johonkin kyselee. Tilastokeskuksen kyselyt ovat harhaan johtavia, kuten Sumanen on osoittanut kyselylomakkeista.

Tasa-arvossa ei pystytä edelleen ottamaan esille miesasioita. Perheoikeudessa ei ole pystytty etenemään koko 2000-luvulla. Asevelvollisuudessa ei ole pystytty nostamaan mitään kunnon keskustelua, eikä sitä haluta avata. Miesten runsaita työtunteja halutaan peitellä palkkatasa-arvosta keskustellessa, samoin miesten suurta osuutta yrittäjinä sekä heidän järjettömän suurta edustusta syrjäytyneissä ja kodittomissa.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #4

Sumasella on perustuslailliset oikeudet sananvapauteen ja esteetön mahdollisuus esittää mielipiteensä julkisuudessa, minulla ei näiden oikeuksien rajoittamiseen ole tarvetta eikä edes keinoja.

Propaganda on toki oikea termi tässä yhteydesä, minkä osasit oikein kirjoitukseesi valikoida.

Palkka- ja työaikatietojen kerääminen työnantajilta ei missään muodossa voi olla "harhaanjohtavaa", kyse kun on täsmällisistä lukuarvoista.

Palkansaajien keskuudessa työtuntien määrää rajoittaa työaikalainsäädäntö ja työllisyystilanne varsin hyvin, miespalkansaajien keskimääräinen vuosityötuntimäärä on noin 1690 tuntia ja palkansaajanaisten 225 tuntia vähemmän. Säännöllistä kokoaikatyötä tekevillä miehillä ja naisilla tuo ero on huomattavasti pienempi, noin 80 tuntia vuodessa.

"Naisen euron" taustat on selvitetty tarkkaan esimerkiksi Juhana Vartiaisen tutkimuksessa 2000-luvun alussa, ETLA:n tutkimuksissa, Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuksissa ja eri ammattiliittojen omissa selvityksissä - taustamuuttujat ovat hyvin selvillä ja niistä voi lukea kootusti sosiaali- ja terveysministeriön samapalkkaisuusohjelman sivulta.

Asevelvollisuuden lakkauttamisesta ja naisten osallisuudesta maanpuolustukseen keskusteltiin kiivaasti koko viime syksy ja alkutalvi julkisuudessa, itsekin olin mukana vetämässä Ohi on!-kampanjaa.

http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

Ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että miesten enemmistö haluaa säilyttää nykymuotoisen asevelvollisuuden - tuoreiden galluppien mukaan näin on.

Mikä muuten estää sinua kirjoittamasta lisää omassa blogissasi näistä aiheista, keskustelu näin kolmannen osapuolen kommenttiosiossa kun on epäkohteliasta.

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor Vastaus kommenttiin #5

Mielestäni on turha kirjoitella samoja asioita uusiin blogeihin. Toisin kuten eräistä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset