Teren totuudenmukaiset ja ehdottoman oikeat mielipiteet Asioita asioiden nimillä

Miksi naisia sorretaan politiikassa?

  • Miksi naisia sorretaan politiikassa?

Kuten monet kuvittelevat tietävänsä, patriarkaatti tai jokin siihen verrattavissa oleva miesten kollektiivi on ”puhdistamassa” poliittisen kentän naisista, kuten Elina Grundström kirjoittaa Helsingin Sanomien kolumnissaan. Uskon kuitenkin vahvasti, että Occamin partaveitsi toimii tässäkin asiassa; huonoista poliitikoista halutaan eroon, koska huonot poliitikot tekevät huonoa politiikkaa, sukupuoleen katsomatta.

Jos siellä politiikan esiripun takana häärii patriarkaattien salaliitto, niin kuulkaa toivomukseni oi pimeyden ruhtinaat; syrjäyttäkää peruspalveluministeri Susanna Huovinen ja valtiosihteeri Ulla-Maija Rajakangas tehtävistään. Pistäkää samaan syssyyn kaikki taustalla vaikuttavat virkamiehet sukupuoleen katsomatta.

Marttyyriksi Grundströmin kirjoituksessa nostetaan Jutta Urpilainen, jonka edesottamuksia Suomen politiikan kirkkaimmissa valokeiloissa olemme nyt katsoneet jo vuosia. Tuona aikana SDP:n kannatus, Suomen talous ja suomalaisten luotto hallituksen tekemään politiikkaan on romahtanut. Miksi ihmeessä me olettaisimme, että Jutta on miesten ajojahdin uhri, kun hän väitetystä sukupuolisidonnaisesta mainiosta päätöksentekokyvystään huolimatta on tehnyt työnsä todella huonosti?

Kaikista käsittämättömin ajatus journalistiikan professorin kynästä on tämä: ” …pankkikriisin tulimeressä pätevöityneen valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen…”. Siis aivanko totta? Onko Jutta Urpilainen oikein PÄTEVÖITYNYT tuhotessaan valtiovarainministerinä Suomen talouden ja velkaannuttaessaan vielä syntymättömätkin sukupolvet niin pitkälle tulevaisuuteen, että Jutan oma elinkaari ei edes teoriassa kanna siihen päivään asti, kun velka on maksettu? Millä helevetin logiikalla Juttaa voi sanoa päteväksi edes vitsillä? Ylistikö Grundström, demarit tai Urpilainen samanlaista politiikkaa tehnyttä Kataista päteväksi viime eduskuntavaalien alla, koska Kataisella oli kokemusta? Eivät tietenkään, mutta Katainen onkin mies.

Mari Kiviniemikin saa pyhimyksen sädekehän päänsä päälle nimenomaan sukupuolensa takia, jonka siis ei pitäisi antaa vaikuttaa kenenkään pätevyyttä arvioitaessa. Todellisuus on kuitenkin se, että Kiviniemen luotsatessa Keskustaa, se kärsi esimerkiksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa historiallisen murskatappion. Kiviniemen PJ-kaudella Keskustan kannatustrendi oli laskeva ja alimmillaan jopa 12,6 %. Tuollaisten ehtojen täyttyessä yleensä menettää puolueen sisäpiirin tuen ja ihan syystäkin, oli mitä sukupuolta tahansa. Juha Sipilän johdossa trendi on ollut nouseva ja alinkin Sipilän Keskustan kannatuslukema on ollut monta prosenttiyksikköä Kiviniemen pohjanoteerausta korkeampi.

Pirkko Ruohonen-Lernerkään ei ollut sukupuolensa uhri, vaan poliittisessa myrskyssä uponnut vanha kuunari, joka taustajoukkojensa avulla sitkuttelee perussuomalaisissa vielä monta vuotta. Jokainen korkeassa asemassa oleva poliitikko joutuu noihin myrskyihin. Edellisistä myrskyistä R-L vain oli selviytynyt voittajana, joten kenellekään feministille ei juolahtanut mieleen asetella orjantappurakruunua R-L:n päähän.

Viime vuosina köyttä suomalaisten kaulojen ympärillä on kiristetty jatkuvasti. Uusia lakeja sorvataan ennätysvauhtia rajoittamaan suomalaisten elämää ja elinkeinoja. Yksityisen omistusoikeuden rajoitukset ja mielekkään elämän muuttuminen monotoniseksi selviytymistaisteluksi, kiitos epäpätevien poliitikkojemme, rassaavat tavallista kuluttajaa jatkuvasti. Tämä antaa poliitikoille hyviä vipuvarsia keikuttaa vastustajiensa venettä oman etunsa tähden. Poliittisen opportunismin ja kyynärpäätaktiikalla etenevien poliitikkojen uhrien valjastaminen tasa-arvotaistelun keppihevoseksi on lähinnä kaksinaismoralistista.

Grundström sanoo, että ”Viime vuosina puolueet ovat kuitenkin usein syrjäyttäneet kokeneita ja ahkeria naispoliitikkoja epämääräisten imagosyiden vuoksi”. Eikö journalistiikan professori tiedä, että politiikassa imago on kaikki kaikessa? Politiikka on niin rujoa touhua, että on turha vikistä naisten muka epäreilusta kohtelusta aina, kun joku nainen saa nokilleen noissa kahinoissa. Kuvitteleeko joku, että poliittisessa hierarkiassa kärkeen nousseet naiset pysyisivät kärjessä maailman tappiin asti, kun miehetkään eivät siellä pysy?

Naiset pärjäävät aivan hyvin politiikan tyrskyissä, sen ovat osoittaneet niin Urpilainen, Korhonen, Ruohonen-Lerner ja lukemattomat muut vahvat naiset suomalaisessa politiikassa. En ole kertaakaan kuullut poliittiseen avainasemaan nousseen naisen sanoneen, että sukupuoli ratkaisi, ja että kiitos ja kunnia kuuluvat jollekin miesten mystiselle kollektiiville. Ja kun näin on, niin eikö ole naisten oman uskottavuuden kannalta aika tuhoisaa, että sitten poliittisen tappion hetkellä julistaudutaan oman sukupuolen ja patriarkaatin uhreiksi?

Naisia "sorretaan" politiikassa aivan samasta syystä kuin miehiäkin; koska poliittiset vastustajat pystyvät.

 

EDIT: Korjattu aivopieru ensimmäisestä kappaleesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen kohdalla toteaisin, että häntä ohjaa liiaksi tunteet - myös suhteessa kokoomuslaiseen puolisoonsa.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Epäilen, että Urpilaisen kohdalla ongelmana on se, että puolueeen puheenjohtajan tehtävän yhdistäminen valtiovarainministerin tehtäviin on ollut aivan liian kova urakka. Vaikea taloudellinen tilanne ja yhdistettynä hänen talouspoliittisen osaamisensa ohuuteen on vielä vaikeuttanut asiaa. Siinä on kärsinyt niin maan talous kuin puolueen kannatuskin. Kyllähän yritystä näyttää olleen ja kehitystäkin on tapahtunut, mutta olisiko sittenkin parempi, jos valtiovarainministerin tuolilla istuisi vankemman taloudellisen osaamisen omaava henkilö?

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Kiviniemen sädekehästä en osaa sanoa. Mutta ainakin hän osoitti poliittista tilannetajua vetäytymällä itse puheenjohtajakilvasta. On hyvinkin mahdollista, että hänet olisi valittu, mikäli hän olisi lähtenyt kisaan. Luultavasti enemmistö kenttäväestä olisi ollut sitä mieltä, että hän olisi ansainnut pidemmän ajan kuin yhden kauden osoittaa kykynsä.

Toinen vaihtoehto siinä tilanteessa olisi ollut lähinnä Tuomo Puumala. Mutta missään tapauksessa Juha Sipilä ei olisi haastanut istuvaa puheenjohtajaa, joten häntä ainakaan ei olisi valittu. Sillä perusteella minusta Kiviniemelle voi antaa pisteet siitä, että hän ei pitänyt kynsin, hampain kiinni vallasta vaan asetti käytännössä puolueen edun omien (mahdollisten) tavoitteidensa ja kunnianhimonsa edelle.

Joskus onni suosii yllättäviä ratkaisuja.

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Uskotteko todella, että Jutta Urpilainen on se suuri viisas tai se suuri
hölmö joka yksin "ministerivaltaansa" käyttäen johtaa Suomen talous- politiikkaa. Minä olen sitä mieltä, että hän toimii kansalaisten suuntaan taustalla toimivien todellista valtaa käyttävien eiparlamentaaristen tahojen äänitorvena. Ministereitä tulee ja ministereitä menee, mutta rahanvallan haltijat (tai se kuuluisa näkymätön käsi) määräävät suunnan ja vauhdin.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Juho Joensuu.

Mari Kiviniemi oli todella puolueensa johtaja ja fantastinen kepulainen hallitusneuvottelujen aikana.

Hän oli osoittanut vastuunkantonsa olemalla poissa äänestyksessä, jossa myönnettiin Kreikalle takuut. Eduskunnassa Kiviniemi toki oli.

Säätytalon hallitusneuvotteluissa oli vaihe, jossa Kiviniemi tunsi raon itselleen ja Kepulle päästä uuteen hallitukseen. Harhakuva osoittautui vain harhakuvaksi.

Koko Suomelle onneksi Kiviniemi eikä Kepu päässyt hallitukseen. Suomen asiat olisivat monta kertaluokkaa huonommin edes muutaman Kepun ministerin hoidossa.

Esimerkiksi Pikku Pekkarinen määräisi joka niemeen ja notkelmaan rakennettavaksi tuulivoimaloita ja tukirahat vävyn sekä tyttären välityksellä veroparatiiseihin. Suomen onneksi sinne ei taida mennä kuin 200 miljoonaa euroa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset