Teren totuudenmukaiset ja ehdottoman oikeat mielipiteet Asioita asioiden nimillä

Mistä on pienet poliitikot tehty? - Politiikan perusteet

Monet kansalaiset, jotka eivät tunne poliitikkoja tai eivät ole koskaan toimineet luottamustehtävissä tai poliittisissa järjestöissä, eivät välttämättä ymmärrä, millaista politiikka luonteeltaan on. En väitä tietäväni aiheesta kaikkea, enkä varsinkaan kaikkea sitä, mitä kulisseissa tapahtuu. Aion kuitenkin tuoda esille valistuneimman arvioni sekä sen, mitä omien kokemuksieni kautta asioista tiedän.

Tyypillisesti politiikan ajatellaan henkilöityvän vain poliitikoihin, mutta on tärkeää ymmärtää, että suomalaisessa politiikassa on kaksi etenemisväylää. Ensimmäinen on se julkisuudessa parhaiten näkyvä tapa, eli vaikuttaja eteneminen, ts. politikointi. Sitä toista polkua taas tallaa virkailijakunta eli järjestöjen ja puolueiden käytännön asioita hoitavat ihmiset, kuten sihteerit, toiminnanjohtajat, tiedottajat ja niin edespäin. Molemmista toimijoista voidaan käyttää kollektiivista nimitystä ”broileri”, silloin kun heidän uransa keskittyy pelkästään aatteelliseen järjestötyöhön.

Monien pitkän linjan poliittisten broilerien ja virkailijoiden ura alkaa poliittisista nuorisojärjestöistä ja opiskelijapolitiikasta. Itsekin hyppäsin aikoinaan politiikkaan KNL:n  ja OSAKO:n luottamustehtävien kautta viime vuosikymmenellä. Broilerihautomot olen tosin jättänyt taakseni jo reilun puoli vuosikymmentä sitten.

Nuoren broilerin ura alkaa paikallis- ja piiritason vaikuttamisella. Nuoret eivät keskimäärin ole kovinkaan aktiivisia poliittisesti, joten ahkera vaikuttaja löytää tiensä järjestönsä piireihin varsin nopeasti

Erilaisten poliittisten toimijoiden isoissa kokouksissa tutustutaan muihin samanhenkisiin nuorisoaktiiveihin ympäri Suomea, ryypätään ja joukkosuggeroidaan oman aatteen/organisaation ylivertaisuutta. Itsekään en aikoinaan ollut immuuni ryhmäpaineelle tai yhteenkuuluvuuden tunteen luomalle euforialle. Tosin näinä päivinä muistot eräiden järjestöaktiivien varauksettomasta ihailusta ja henkilöpalvonnasta puolueen johtohahmoja, kuten Kataista, Niinistöä, Tujusta, Sasia ja muita kohtaan, tuo muistojen lisäksi myös  hieman oksennusta suuhun.

Näissä isommissa tapahtumissa, kuten liitto- ja puoluekokouksissa, käy myös äkkiä ilmi politiikan todellinen luonne. Jos kuvittelet, että poliitikon pahimmat viholliset löytyvät muista puolueista, olet väärässä.  Poliitikko tulee kokemaan pahimmat pettymyksensä omien aatteenveljiensä ja –sisartensa toimesta. Ei kepulainen tai vasemmistoliittolainen pysty kokoomuslaista puukottamaan selkään, mutta puoluetoverit pystyvät, ja puukottavat. Tätä toimintaa pääset halutessasi todistamaan aina kirkkohallituksista AY-liikkeeseen ja kaikkialla niiden välissä ja vieressä.

Liitto- ja puoluekokouksissa piirien johtohahmot käyvät kauppaa tulevaisuudestaan, käypää valuuttaa ovat luottamustehtävät tai valta järjestön sisällä. Puheenjohtajan paikka on tietysti sitä kovinta valuuttaa, mutta myös varapuheenjohtajuuksilla, työryhmäpaikoilla ja muilla luottamustehtävillä on arvonsa. Näin nuorisopoliitikot opettelevat rakentamaan hyväveli-verkostojaan ja manipuloimaan tovereitaan tulevaisuutta silmällä pitäen.

Kovimmat pelurit sitten nousevat johtamaan nuorisojärjestöjä ja mahdollisesti vetävät mukanaan osan virkailijoina uraa tekevästä sisäpiiristään. Kähmintä aatteellisissa järjestöissä on kaikkien tiedossa vaikka ulkopuolisille näistä julkisista salaisuuksista vaietaankin visusti.

Tyypillisesti poliittisten nuorisojärjestöjen johtavat poliitikot ja käytännön asioita pyörittävät virkailijat tekevät hommaansa päivätyökseen, joten heidän mahdollisuutensa verkostoitua valtaapitävien vanhempien poliitikkojen ja järjestöjyrien kanssa kasvavat toiseen potenssiin verrattuna opiskeluitaan tai päivätyötään normaalisti jatkaviin järjestöaktiiveihin. Poliittisten nuorisojärjestöjen entiset virkailijat, PJ:t ja vara-PJ:t lienevätkin tyypillisin näky istuvien kansanedustajien, ministerien ja meppien avustajina.

Politiikka on myös täynnä hyödyllisiä hölmöjä. Hyödylliset hölmöt ovat heitä, joita lahjakkaammat politiikot valjastavat vaalivankkureidensa eteen vetojuhdiksi, ja joita kärrätään kokoontumisiin äänestämään niin kuin käsketään. Olen itsekin käyttänyt kymmeniä, ehkä satoja, tunteja omaa vapaa-aikaani edesauttaakseni Sauli Niinistön itselleni merkityksetöntä poliittista taivalta vastustamani presidentti-instituution piikkipaikalle, sekä äänestänyt sopimuksesta erilaisten järjestöjen johtoon henkilöitä, joilla ei mielestäni tulisi olla minkäänlaista poliittista valtaa. Olen siis seissyt hyödyllisten hölmöjen riveissä tarpeeksi monesti tunnistaakseni, mistä ilmiössä on kyse.

En toki tarkoita, että ihminen on automaattisesti hölmö, jos auttaa jotakuta kampanjassa tai edistää aatetta, johon aidosti uskoo. Liian monista poliittisesti aktiivisista ihmisistä vain ikävä kyllä näkee, että oman idolin perässä käveltäisiin vaikka jyrkänteeltä alas.

Miksi poliittisen uran aikaisin aloittaminen sitten on etu poliitikolle? Toisin kuin yleisesti kuvitellaan, politiikassa ei ole kyse siitä, mitä mieltä poliitikko asioista on. Huomattavasti tärkeämpää on se, kenet tunnet, kenen takapuolta olet valmis nuolemaan ja kuinka hyvin, sekä kuinka hyvä medianäkyvyytesi on. Mitä aikaisemmin tämän verkostoitumiseksikin kutsutun prosessin aloitat, sitä enemmän aikaa sinulla on kivuta hyväveli-verkostojen sisäpiiriin ja lehtien palstoille, minkä jälkeen tie huipulle on auki.

Jos tuo juna meni jo, voi poliittista uskottavuutta hakea esimerkiksi hiihtoladuilta, Speden Speleistä, showpainiareenoilta, kirjoittamalla lastenlauluja tai kerta kaikkiaan vain käyttäytymällä niin kuin olisit reputtanut peruskoulun. Kuten sanottua, substanssiosaaminen ei ole politiikassa tärkeää, näkyvyys on kaikki kaikessa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän k4rv1n3n kuva
Tapani Karvinen

Erinomainen kuvaus politiikan puolista joita ei tavan tallaaja yleensä ymmärrä, tosin kai sinne jonkun positiivisenkin esimerkin olisi voinut joukkoon laittaa tasapuolisuuden vuoksi - esimerkiksi puoluerajat ylittävän yhteistyön.

Eniten olen eri mieltä toiseksi viimeisestä kappaleesta, sillä se suhdanne kuinka äänestäjät suhtautuvat poliitikoihin ei ole sidonnainen nähdäkseni muutoin kuin viestinnän menetelmien kautta. Tai sitten meillä Piraateilla vaan ei ole ketään kenenkä takapuolta nuolla, eikä medianäkyvyyttäkään anneta koska kaikki kokee häviävänsä meidän "ideologiaa" seuraamalla.

Ideologia toki löytyy puolueen yhden sivun mittaisesta Periaateohjelmasta:
http://arkisto.piraattipuolue.fi/asiakirjat/puolue...

Toistaiseksi minulle ei ole ollut ongelma taistella sen ideologian puolesta, mutta ymmärrän kyllä juuret suuren vähemmistön kokemalle "poliitikkovihalle", joka kaiketi kumpuaa väärän ideologian (tai sen kulissien) puolustamisesta henkeen ja vereen.

Aiot ehdolle edarivaaleissa 2015? :)

Käyttäjän teresammallahti kuva
Tere Sammallahti

Myönnetään, meni vähän kurassa tarpomiseksi vaikka tietysti järjestötoiminnassa on paljon hienojakin puolia, ja siellä kuitenkin tapaa paljon hienoja ja valveutuneita kansalaisia kaikista poliittisista leireistä.

Piraateilla ei varmaankaan ole sellaista vakiintunutta järjestökulttuuria kuin pitkän linjan järjestöillä, joissa nokkimisjärjestyksestä käydään kovaa kamppailua. Jos järjestöissä luovuttaisiin ryhmäkuriajatuksesta, niin asiaosaaminen nousisi uuteen arvoonsa samalla, kun kulissien takana pelaaminen vähenisi. Uskon, että esim. KNL:n toiminta suoran jäsenvaalin takia on tänä päivänä aivan erilaista kuin mitä se oli vielä minun aktiiviaikoinani. Ikävää tietysti on, että pyramidin huipulla istuu edelleen ne ukkopuolueen itsevaltiaat, joten KNL:n merkitys reaalipolitiikkaan tuskin on mainittava.

Piraateilla tilanne voi olla eri myös sen takia, että teillä ei vielä ole pääsyä poliittisen pyramidin huipulle. Toivon lämpimästi, että tilanne korjaantuu seuraavissa vaaleissa. Samalla toivon, että hierarkianne pysyy matalana ja ryhmäkuria kartetaan loppuun asti. Tällä tavoin jäsentenne ei tarvitse tuhlata energiaansa kabinettikähmintään. Medianäkyvyyttä tosin edelleen saa paremmin huutelemalla typeryyksiä kuin keskittymällä faktoihin ja tosiasioiden analysointiin.

Edit: Juu, 2015 eduskuntavaaleihin ehdolle, jos kukaan listoilleen ottaa:)

Martti Laines

Pääpuolueiden ehdokkaaksi ei pääse ennenkuin on osoittanut kuuliaisuutta puolueelle. Siis puolueen vallitsevalle politiikalle ja establishmentille. Siksi puoluekurikin pitää eduskunnassa -- itse ajatteleva ei voi edes päästä pääpuolueen ehdokaslistalle.

Pääpuolueilla on vuosikymmenten vaikutusvalta suomen muutamaan mediataloon ja yleisradioon. Pääpuolueiden senioreita on ripoteltu pitkin poikin yhteiskuntaa palkintovirkoihin - jotta puolueen vaikutusvalta on mahdollisimman kattava.

Pääpuolueeksi pääpuolueen paikalle on vaikea päästä.

Suomalaisessa politiikassa puolueorganisaatiot käyttävät valtaa ja vahtivat kansanvallan portteja. Politiikan sisältö on etukäteen päätetty, kansa käyttää valtaa siltäosin, minkänäköisiä edustajia valitaan.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Lopussa on aika hyvin tiivistettynä nykytilanne. Näkyvyys on tärkeintä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset