Teren totuudenmukaiset ja ehdottoman oikeat mielipiteet Asioita asioiden nimillä

Ikävä Jeesuksen opetuksia

  • Ikävä Jeesuksen opetuksia

TL; DR-versio: Minä toivoisin, että evankelisluterilaisen kirkon miljardiomaisuuden päällä istuvat suomalaiset kirkonmiehet kullatuissa saarnastuoleissaan muistuttaisivat itselleen, mitä Jeesuksen opetukset pitävät sisällään. Muistia näyttää olevan syytä virkistää myös Lutherin tai Raamatun opetuksista nöyryyden , lähimmäisenrakkauden, valehtelun tai vaikkapa rikkauksien tavoittelun suhteen.

--------------------------------------------------------------------

Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen kirjoitti Savon Sanomiin artikkelin otsikolla ”Ikävä vanhoja ateisteja”. Jolkkonen käyttää pitkän pätkän artikkelistaan luonnehtiessaan ”taistelevan ateismin” historiaa viitaten nimettömiin ”useisiin tutkijoihin”. Termiä ”taisteleva ateismi”, tai sen englanninkielistä käännöstä ”militant atheism”, ei kuitenkaan tunnu löytyvän sivistyssanakirjoista. Netin hakukoneilla termi löytyy, mutta konsensusta termin sisällöstä ei löydy. Näin ollen sitä ei voitane pitää sisällöllisesti vakiintuneena terminä.

Taisteleva ateismi onkin pseudotermi, jolla uskonnollisiksi ja aatteellisiksi auktoriteeteiksi itsensä mieltävät ihmiset, kuten Jari Jolkkonen, yrittävät vetää vastapuolta vyön alle. Se on temppu, johon tämä sielunpaimen turvautuu useamminkin tekstissään.

Jolkkonen myös syyttää tekstissään nykyisiä ”taistelevia ateisteja” siitä, etteivät he tunne kristinuskoa, jota kritisoivat. ”Siitä piirretään itse keksitty pilakuva, joka sitten poltetaan voitonriemuisesti”, hän tietää kertoa tuomatta ensimmäistäkään esimerkkiä lukijan ihailtavaksi. Kun päästään artikkelin puoliväliin, on Jolkkonen ehtinyt vetää useammankin Ad Hominem-hyökkäyksen kehiin ja myrkyttänyt kaivoa varsin kunnioitettavalla pieteetillä.

Itseironialle immuunina hän jatkaa: ”Näistä lähtökohdista ei voi syntyä mitään aitoa kohtaamista eikä vakavasti otettavaa totuuden etsimistä”. Katsotaanpa, että kuka etsii oikeasti totuutta, ja että kenen käsissä totuus on vain muokattavissa oleva työkalu oman aatteellisen agendan saavuttamiseksi?

Millaista kohtaamista Jolkkonen odottaa heiltä, joiden hänen mielestään olisi rehellistä tuntea elämänsä rangaistukseksi? Jolkkosen mielestä ”He [vanhat ateistit] ymmärsivät, että jos maailman olemassaolo on sattuma, silloin näyttää epäjohdonmukaiselta puhua elämän tarkoituksen, kaikille yhteisen moraalilain tai ehdottoman ihmisarvon kaltaisista asioista”. En ole vielä tavannut ihmistä, joka ei kykenisi johdonmukaiseen filosofiseen pohdintaan elämän tarkoituksesta, yleisestä moraalista tai ihmisarvosta, oli hänen aatteellinen taustansa mikä tahansa. Näitä asioita pohdittiin jo lukion filosofian kursseilla, mutta Kuopion hiippakunnassa tällaiseen perustason pohdintaan ei ilmeisesti kyetä?

Jolkkosen mukaan ”Ensiksi he [vanhat ateistit] tunsivat melko hyvin sen kristinuskon, jota he leppymättömästi vastustivat”. Myöhemmin artikkelissaan hän ilmoittaa selkeästi ymmärtävänsä, että esimerkiksi eroakirkosta.fi:n taustahenkilöt vastustavat valtionkirkkoa, siis järjestäytynyttä uskontoa, eivät suinkaan kristinuskoa sinänsä. Mikä on koulutetun teologin uskottavuus, kun hän ei ymmärrä edes mikä ero on termeillä ”usko” ja ”uskonto”.

Jolkkonen väittää evankelisluterilaisen kirkon doktriinin mukaisesti, ettei Suomessa ole valtionkirkkoa vaikka evankelisluterilaisen kirkon erioikeudet on kirjattu LAKIIN. Evankelisluterilaisella kirkolla on verotusoikeus, joka koskee jopa alaikäisiä oikeustoimikelvottomia suomalaisia, jotka eivät ole liittyneet tuohon evankelisluterilaiseksi kirkoksi kutsuttuun aatteelliseen yhteisöön omasta vapaasta tahdostaan. Edes lasten omilla vanhemmilla ei ole oikeutta ottaa luvatta lastensa tienaamia rahoja, mutta kirkkolaitoksella on. Moraalisesti olisi yhtä oikeutettua antaa poliittisten puolueiden verottaa alaikäisiä lapsia vanhempiensa suostumuksella.

Kirkkolaitoksella on myös julkishallinnossa ja julkisissa kouluissa aatteellisen indoktrinaation monopoli. Tämän yhden uskontokunnan palvontamenot on nostettu jalustalle mm. Puolustusvoimissa, eduskunnassa sekä peruskouluissa. Toiminnan kustannukset maksatetaan myös tähän yhteen uskontokuntaan kuulumattomilla suomalaisilla. Evankelisluterilainen kirkko on niin lainsäädännöllisesti kuin aatteellisestikin vahvasti sidoksissa valtioomme. Meillä on selkeästi syy kutsua evankelisluterilaista kirkkoa valtionkirkoksi.

”Toiseksi lapsi-, nuoriso- ja diakoniatyöhön käytetään noin puolet kirkon tuloista. Loppu menee jumalanpalveluselämään ja yleiseen seurakuntatyöhön”. Tässä vaiheessa Jolkkonen voi puolestani julistautua joko valehtelijaksi tai tietämättömäksi edustamansa organisaation toiminnasta. Onneksi vain toinen näistä on synti ja senkin Jeesus kuulemma antaa anteeksi.

Karkea versio kirkon menoista löytyy sen omilta nettisivuilta. Yli puolet kirkkolaitoksen menoista on henkilöstökuluja. ”Investoinnit”, eli kiinteistöjen hankinta, korjaaminen, kalustohankinnat, jne, veivät 125 miljoonaa euroa. Diakoniatyöhön meni 8 miljoonaa euroa ja lähetystyölle 20 miljoonaa euroa. Kirkon tekemä ”nuorisotyökin” on suunnilleen yhtä pyyteetöntä kuin Suomen Demokratian Pioneerien Liiton tekemä nuorisotyöksi naamioitu aatteellinen indoktrinointi.

Mikä on sen pyyteettömän, ilman käännyttämistä ja aatteen tuputtamista, vapaaehtoislahjoituksilla tehtävän työn osuus kirkon toimintamenoista? Koska siitä työstä voisi olla aidosti ylpeä, muu on tyhjänpäiväistä hurskastelua.

Jolkkosen mielestä ”Kirkollisvero on kustannustehokas tapa kerätä 4,2 miljoonan yhteisön jäsenmaksu, hieman samaan tapaan kuin ay-maksu peritään palkan yhteydessä”. Se, että jokin on kustannustehokasta, ei tee toiminnasta automaattisesti moraalisesti oikeutettua. Jolkkosenkin mainitsemissa sosialistisissa diktatuureissa ihmisten työpanos ja tuottamansa lisäarvo realisoitiin valtion käyttöön mm. lähettämällä ihmisiä kaivoksille, tehtaisiin ja kolhooseihin pakkotöihin. Kustannustehokasta toki, mutta ei mielestäni moraalisesti perusteltua. Jos ihmiset haluavat kuulua kirkkoon, AY-liikkeeseen tai sählykerhoon, on heidän oma asiansa maksaa jäsenmaksunsa sen sijaan, että vaivannäkö omista valinnoista ulkoistetaan muiden vaivoiksi. Vanhempien suostumuksella yhdistykseen liittyvän alaikäisen jäsenmaksun maksaa tietysti vanhemmat, eivät lapset. Kaikkien muiden yhteisöjen kohdalla tämä on selviö.

”Kolmanneksi vaatimus uskonnon julistamiseksi pelkäksi yksityisasiaksi on alistava ja sopii huonosti länsimaiseen demokratiaan. Valtio voi olla tunnustukseton, mutta julkinen tila ei: siellä erilaisten uskonnollisten vakaumusten on saatava näkyä. Niiden eristäminen yksityiskotien ja temppelien kätköihin muistuttaa neuvostoliittolaista tulkintaa uskonnonvapaudesta”, heittää Jolkkonen.

Kysyn aidosti hämmästyneenä, että kuka tai mikä yhteisö on vaatinut aatteellisen toiminnan kieltämistä julkisilta paikoilta? Tai turhaan minä kysyn, tuokin heitto oli häneltä vain uusi olkiukko muiden argumentaatiovirheiden kaveriksi.

Jolkkosen loppukaneetti kuuluu: ”Jos Suomessa on oltava ateisteja, toivoisin, että he olisivat tuota vanhaa 1800-luvun sorttia. He sentään etsivät totuutta. Luulen, että viihtyisin heidän seurassaan.”

JOS Suomessa on OLTAVA ateisteja? Noitavainojen kärykö se täällä haiskahtaa vai tuuleeko täällä muuten vain inkvisition suunnalta? Silloin entisvanhaan ateistit vaiennettiin väkivalloin tai murskattiin sosiaalisen paineen alle. Lieneekö Jolkkosella vanhojen ateistien sijaan kuitenkin ikävä niitä aikoja, kun kirkonmiesten auktoriteettiasema oli absoluuttinen, ja he saivat rauhassa hyökätä ketä tahansa vastaan pelkäämättä oman taloudellisen hyvinvointinsa puolesta?

Kirkosta tai uskontokunnasta eroaminen ei tarkoita uskosta luopumista, vaan vain jumalasi ja itsesi välisen suhteen muuttamista maallisista auktoriteeteista riippumattomaksi. Bonuksena pääset irti organisoiduksi uskonnoksikin kutsutusta pyramidihuijauksesta.

Erota voi osoitteessa www.eroakirkosta.fi, toimenpide vie n. minuutin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Petrik Halinen

Kyllähän maallinen kirkko on pitkälti kleptokraattinen organisaatio. Oma syyni erota kirkosta oli keskiajan inkvisitio ja muut vastaavat, jotka kiduttivat hengiltä miljoonia ihmisiä.

Jaakko Häkkinen

Loistelias kirjoitus! Tere on kyllä tämän US-blogiston terävimpiä penaaleja. ;-)
Viimeistään nyt eroaisin kirkosta, mutta ehdin tehdä sen jo viime vuosituhannella...

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Minusta kirkon sisällä tehdään paljon hyvääkin työtä, jota syvästi arvostan ja nostan hattua. Toivon itse asiassa kirkolle siunausta, ja kaikkea hyvää vaikka se mitä sen ajattelen tarkoittavan, voi olla eri mitä kirkko toivoo. Arvostan kovasti mm. kirkon diakoniaa ja musiikkitoimintaa.

Mutta erivapaudet toisille kirkoille (ja toisille ei) eivät vain oikein ole tätä päivää, aika on muuttunut. Kirkolle tekisi itselleenkin hyvää se, että luottaisi aktiivijäsentensä aitoon rahalliseen kannatukseen. Oletan eri tilastojen perusteella, että kirkon todellinen aktiivijäsenmäärä = noin 300 000 - 500 000 henkilöä ja kyllä se on sen verran iso porukka, että sillä saa jo monenmoista toimintaa aikaan.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Jotakin merkitystä on sillä, että ajanlasku alkoi Jeesuksen opetuksista. Edelliset kaksi vuosituhatta on ollut vaikeaa aikaa monella tavalla, mutta oikeastaan voisi sanoa, että vaikeuksien kautta voittoon. Nykyään monilla alueilla maapallolla vallitsee rauhallinen ja järjestäytynyt yhteiskuntamalli. Luku- ja kirjoitustaito vallitsee melko yleisesti, tietotekniikka palvelee kansalaisten rauhanomaista yhteydenpitoa. Emme oikeastaan menneisyyden kokonaisblokista voida erottaa mitkä yksittäiset asiat ja tapahtumat ovat johtaneet hyvään tilanteeseen. En halua lietsoa niitten ihmisten käsityksiä, jotka yksilöinä mahdollisesti kokevat, että heillä ei ole hyvä tilanne, mutta ehkäpä kuitenkin voi sanoa, että toivoa on kaikilla ihmisillä aina vain parempaan tulevaisuuteen. Parempaan, koska ei nykyään asiat sentään liian hyvin ole.

Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla

Ei ajanlasku niistä alkanut, nollakohta asetettiin jälkikäteen kirkon vallan sementoimiseksi.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Kiitos Tere, kiitos.

Jolkkosen puolustus on nähty monasti aiemmin historiassa epätoivoisten populistien repertuaarissa.

Ateistit käyvät debaattia kirkon kärkkäimpien edustajien kanssa. Jolkkonen väittää meidän käyvän kaikkien uskovaisten kimppuun. Vertaa ateisteja julmimpiin edustajiinsa, kristittyjä puhtoisiin. Näin luoden kuvaa jossa kiihkoilijoita ovatkin tunnuksettomat - hän varoo kertomasta antavansa tukensa omalle äärisiivelleen, pitäen visusti pesäeroa lestadiolaisiin ja muihin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset